Anteeksi rouva, saanko antaa teille vaali-ilmoitukseni? No, kyllä minä voin antaa kaverille kanssa, jos olen teille jo yhden antanut.
Toiset vastaani tulleet ihmiset suorastaan suuttuvat, kun tarjoan heille uudelleen ja vielä uudelleen vaaliesitettäni kentällä. ”Kaverille kanssa” –selitys ei kannata, koska poliittisia mielipiteitään ei ehdolla oleva ei juuri suostu kaverilleen esittämään. Valitettavasti ehdokas joutuu itse tekemään vaalityönsä. 🙁
Totuutta kaikki eivät ehdi kuuntelemaan eikä se taida heitä kiinnostaakaan. Kun olen kuukauden päivät jakanut lippusia ja lappusia kentällä, kolmesta kahdeksaan tuntia päivässä, joka päivä, ja tunnissa tapaan 10 – 1000 ihmistä, niin montako kymmentä tuhatta ihmistä olen vaalityössäni kohdannut, ja kuinka hyvin muistan kunkin kasvot? :-/
Olenko muistihäiriöinen, kun en muista henkilöä / pariskuntaa / seuruetta toisella, tai edes kolmannellakaan kohtaamisella saman päivän / illan aikana? 🙁
PS. 2013 muistisairaita oli maassamme 130 000, 2015 heitä oli 193 000 ja 2017 heitä on 200 000. Tunnen heistä jokusen. Testaan vähän väliä itseäni ja äitiäni, että missä mennään, joko aivot sanoi poks.
One thought on “Mihinkäs minun pitikään mennä?”