Tässä on tulkintani Perussuomalaisten kuntavaaliohjelmasta 2017.
USKALLA PUHUA
”Joskus demokratia vaatii koviakin sanoja – siksi kannustamme ihmisiä uskaltamaan ja puhumaan. Me emme pakene järjestelmien, rakenteiden tai sanojen taakse, vaan tartumme voimakkaasti niihin asioihin, jotka ihmisiä liikuttavat.”
Minulle pelkkä puhuminen on silkkaa populismia. Puhumisen lisäksi pitää USKALTAA TEHDÄ, mutta ei ilman harkintaa:
- MITÄ
- MIKSI
- MITEN
Miten kumartaa toiselle, pyllistämättä toiselle? Ei mitenkään, on tehtävä valinta, valintoja.
Tässä on mietteitäni Perussuomalaisten kuntavaaliohjelman (koko Suomi) herättelemänä. Ne eivät ole vaalilupauksia, joita yhdenkään poliitikon ei koskaan tarvitse noudattaa (kts. Perustuslaki § 30, oliko yllätys?), vaan keskustelun herätyksiä. Mutta kyllä, kyllä minä uskaltaisin niiden varassa aika pitkälle mennäkin.
Ei Suomea ole päivässä rakennettu eikä paranneta jatkossa. Työ on pitkäaikaista vaikuttamista, mielipiteiden vaihtoa, hieromista, riitelyäkin ja sovun hakemista.
Minä haluan löytää uusia ratkaisuja. Sellaisia, joita ei välttämättä ihan kaikki tule ajatelleeksi. Sellaisia, jotka voivat kuulostaa vähän hulluiltakin. Ei aivoriihtä pidä tukahduttaa ensi kierroksella.
Lue lisää, miten minä ratkaisisin asioita, jos minulle se mahdollisuus annettaisiin.
SEINIÄ EIKÄ SELITYKSIÄ
”Järkevää kunnallista asuntotuotantoa on tuettava enemmän. Kaavoittamisen täytyy mahdollistaa erilaisten asuntojen rakentaminen kasvukeskuksiin ja lähialueille. Haja-asutusalueille rakentamisen pitää olla vaivatonta ja palvella alueiden ja asukkaiden etua.”
Mitä enemmän rakennetaan, sitä enemmän on muuttajia, myös maahanmuuttajia, joita suuret kaupungit viehättävät. Kaupungistuminen johtaa eriarvoistumiseen kun maaseudulla palvelut katoavat ja kiinteistöjen hinnat romahtavat. Ehkä maaseutu rakennetaan sitten täyteen tuulivoimapuistoja, joiden välissä robotit viljelevät itsekseen maata?
Tarvitsemmeko todella kaiken Helsinkiin, Raide-Jokerin, Länsimetron, Kruunusillat, Pasilan tornitalot, Keskuskirjaston, Guggenheimin (kyllä se taas kohta tulla tupsahtaa tapetille) sun muut nyt ja heti, vai voisimmeko luopua jostakin tai ainakin lykätä hankkeita? Mistä voi luopua laman keskellä, vai onko meillä kilpailu menossa: Suomen paras kunta – muuta tänne?
Voisimmeko ajatella niin, että ensin laitettaisiin homekoulut, vanhat asuinrakennukset ja muu NYT käytössä oleva infrastruktuuri kuntoon? Vasta sitten mietittäisiin koko Suomen laajuisesti ja yhdessä, että miltä Suomi ja sitten Helsinki näyttäisi vuonna 2050. Ehkä tämän jälkeen kaikki eivät haluaisikaan asua Helsingissä eikä Keskuspuistoa tarvitsisi rakentaa täyteen maahan/kunnan muuttajille? Annetaanko arvo kaikille kunnille ja kuntalaisille koko Suomen laajuisesti eikä vain mentäisi aina Helsinki ensin?
Yhdessä paremmin!
JÄRKEVÄ MAANKÄYTTÖ JA KAAVOITUS
”Haluamme uudistaa maankäytön tapoja niin, että kuntalainen on lähempänä omaa ympäristöään koskevia päätöksiä eikä kaikki tapahdu vain kasvottomien virkakoneistojen suojissa. Valmistelun on oltava avointa ja läpinäkyvää, jotta kuntalaisilla on aito vaikutusmahdollisuus omaa elinpiiriään koskettaviin asioihin.”
Maassa maan tavalla? Ei.
Kaavoituksen sujuvoittamisella on merkittävä vaikutus rakentamiseen. Lupaprosessin digitalisointi nopeuttaa ja helpottaa luvan hakemista sekä käsittelyä, mutta ei tämä ole villakoiran ydin. Oleellista on, miten joustavasti ja järkevästi kaavoittajat itse toimivat. Ei tehdä liian tiukkaa kaavaa ja vieläpä ennakkoon. Sallitaan laajemminkin, että liike- ja asuinkiinteistöt limittyvät toisiinsa, raskas teollisuus toki erikseen. Tästä sain itse heti mallia Koskenkylän Sahalla, kun toimitilojeni nurkille tehtiin väkisin kaavamuutos, josta ei juuri haluttu puhua ennakkoon eikä keskustella, ennen tai jälkeen. Jälkikäteen muistuttaminen on tietysti aivan turhaa, kun viranomainen on jo tehnyt työnsä.
Jos viranomainen myöntää rakennusluvan, pitää sen myös valvoa. Jos ei muu auta, niin ottakoon enemmän hintaa luvistaan. Taloyhtiön valvoja on rakennusalalla ja siis enemmän vähemmän rakentajan kaveri tai ainakin hyvä veli, kun isännöitsijä taas on tulppana hallituksen ja osakkaiden välillä. Nyt putkiremontteja ”valvotaan” satunnaisotannalla, ja saneerausfirmojen business plan on ”take the money & run”, niin lehdet täyttyvät ongelmakertomuksista. Käräjät eivät täyty, koska prosessi on niin epävarma, varmaa on vain ajan- ja rahanhukka.
Jos poliisille korotetaan sakkojen myöntämisoikeuksia, miksei myös kunnan rakennusvalvojalle. Sakkoa peliin ennen kuin saneeraaja alihankkijoineen ovat kanttuvei.
Yhdessä paremmin!
TYÖTÄ, RAVINTOA JA ELÄMYKSIÄ
”Kannattavan pien- ja perheviljelyn edellytykset on säilytettävä koko Suomessa. Rakennemuutos ja tehostaminen ovat vähentäneet elintarvikesektorin työpaikkoja, mutta sen merkitys ei ole vähentynyt, koska haluamme yhä syödä puhdasta kotimaista ruokaa. Ruoka on välttämättömyyshyödyke, josta kansalaiset eivät voi tinkiä.”
Ruoasta ei voi tinkiä, mutta laadusta kyllä. Ei sen tarvitse olla sisäfilettä ja luomua, vaikka kiva olisikin. Harvapa se hoksaa, ettei se luomukaan myrkytöntä ole. Paljonko maksaa tomaatin viljely teltassa talvipakkasessa, paljonko on antibioottia Suomen karjassa, joka ei ole suomenkarjaa, sitä kun ei kannata kasvattaa.
Robo tulee ja korjaa sadun, kun suomiplikkaa/jätkää ei kiinnosta ja ulkomaalaisia ei tänne haluta, ainakaan ylikautisia. Kotimaista on helppoa suosia silloin, kun muuta ei ole kaupassa tarjolla. Kauppa se on joka kannattaa, niin kauan kuin kannattaa, jos laisinkaan. Pitäisikö kauppiaalle maksaa tukea siitä, että suosii suomalaista, jos asiakas ei sitä halua?
Kun kaikki keskittyy (kaupunkeihin ja) suuriin komplekseihin, pelataan määrällä, ei laadulla. Ei suomalainen pärjää globaalissa kilpailussa, jos kauppa on täynnä globaalihyödykettä.
Kelpaako sinulle suomikola etiketin väriään muuttavan Coca-Colan sijaan?
Yhdessä paremmin!
LIIKUTTAVA ETEENPÄIN
”Toimiva liikenneyhteys kodin ja työpaikan välillä on ensiarvoisen tärkeä. Teiden kuntoa tulee parantaa. Suorat tiet vievät menestykseen myös elinkeinoelämää; kaikki ei Suomessakaan tapahdu tietoverkoissa.”
Onko Suomen ongelma se, ettei kaikki liiku netissä? Ilmainen netti kaikille ja vähemmän huolia? Kuka käyttää nettiä muistisairaan seniorin puolesta? Kaikki fyysiset palvelut hoitaa jatkossa Posti Itella Posti suoraan kotiin, alkaen ruohonleikkuusta ja vanhustenhoidosta?
Minä liikun polkupyörällä vuoden ympäri. En kuitenkaan oleta enkä vaadi, että talvella pyörätiet on hoidettu kuten autotietkin. En myöskään oleta, että sivutien hoidon prioriteetti on sama kuin päätien. Ei poliklinikallakaan mennä vain vuoronumeron mukaan, vaan myös tärkeysjärjestyksen. Voisinko minä saada alennusta bussilipusta silloin, kun lumia ei vielä aurattu kevyen liikenteen väylältä? Saisinko jäädä kotiin etätöihin/oppimaan tai siirtää velvollisuuteni vaikka lauantaille, kun tänään pakkanen paukkuu, tiet on jäässä ja auraamatta?
Miksi kimppa(työ)kyyti on hyvä, mutta Über on huono, tai ainakin verolle pantava? Kaliforniassa on vuosikymmenet päässyt kuljettaja kiilauskaistaa, jos autossa on kanssamatkustaja. Jos henkilöautossa on ainakin kolme henkilöä, saisiko se ajaa bussikaistalla?
Yhdessä paremmin!
TERVEYS TUULIVOIMATEOLLISUUDEN EDELLE
”Perussuomalaiset on ainoana puolueena tuonut esille tuulivoiman terveysvaikutukset. Tuulivoimateollisuudella voi olla jopa kansanterveydellisiä seurauksia, näennäisten vihreiden arvojen ja poliittistaloudellisten kytkösten sivutuotteena.”
Tästä olen lausunut jo liikaakin, mutta menköön kerran vielä. Ei tuulivoima itsessään ole paha, niin kuin harva muukaan asia. Kyse on siitä, mitkä ovat pelisäännöt, joiden pitää olla samat kaikille ja kaikkialla, ja niitä tulee myös noudattaa. Täytyy mennä voimassaolevan lain mukaan, vaikka se onkin kovin puutteellinen. Jos teollisuuden lobbarit vetävät pidemmän korren, niin jotain on tehtävä, jos muutosta haluaa.
Mitä teemme, jos 1/100, 1/1000, 1/10000 oireilee infraäänistä? Maksammeko hänelle muuton kauemmaksi voimalasta? Mitä jos hän ei halua muuttaa? Aina voidaan pakkolunastaa. Onko se oikein? Ei ole, mutta eihän demokratia sitä tarkoita, että tehdään niin kuin kaikki haluavat. You win some, you lose some.
Mikä on win-win tai ainakin parempi vaihtoehto kun I-win-you-loose?
- Annetaan rahallista tai muuta kärsimyskorvausta kärsiville.
- Perustetaan tuulivoimaosuuskuntia, joissa kaikki voittaa (paitsi luonto?).
- Pidetään voimalat pienikokoisina.
- Rakennetaan voimalat riittävän etäälle asutuksesta, luonnonpuistoista ja muista vastaavista.
- Kerrotaan miten asiat ovat, ja annetaan kuntalaisten päättää – äänestetään voimalan rakentamisesta?
Yhdessä paremmin!
HYVÄ KOULU EI OLE ITSESTÄÄNSELVYYS
”Koulumaailmassa voidaan paikoin huonosti. Oppimistulosten lasku erityisesti pojilla, kasvava eriarvoisuus koulujen välillä ja kylä- ja lähikoulujen lakkauttaminen ovat merkittäviä ongelmia. Haja-asutusalueilla koulumatkat pitenevät, kaupungeissa perheet valikoivat hyviä kouluja. Osa opettajista uupuu kasvatustaakan alle. Digitalisaatio ja uudet oppimisen välineet eivät pelasta tilannetta.”
Kun jokainen oppilas räplää iLaitettaan kesken oppitunnin eikä seuraa lainkaan opetusta, niin mitä opettaja voi tehdä? Kun kiusaamista tehdään sanoin, teoin, eläin ja netissä loukkaavin viestein? Kun opettajalla on kaitsettavana 30 oppilasta, joiden motivaatio ja osaaminen on yhtä kirjavaa kuin heidän kasvonvärinsä; koulussa, jonka seinät kukkivat homeesta?
Opettajan työ on arvokkainta ja vastuullisinta maailmassa. Mutta opettajia ovat muutkin kuin opet koulussa, niitä ovat vanhemmat, naapurit, sukulaiset – kaikki ihmiset, mediat, luontokin, joilta ja mistä lapsi oppii. Lapsissa on tulevaisuutemme, ja tällä menolla en tiedä mihin olemme menossa.
Kun kävin Itäkeskuksen kielikoulua, siellä pystyi opiskelemaan kahdeksaa kieltä, joista saksaa, ranskaa ja venäjää ala-asteen kolmannelta lähtien. Silti harvassa olivat ne oppilaat, jotka pitivät kielten oppimista tärkeänä. Yläasteella leirikoulumatkalla Ruotsiin edes matkalippua ei osattu ostaa ruotsiksi, ja kuskikin aloitti heti in English.
Enää koulu ei koulu, vaan älykäs oppimisympäristö, jossa termit digitalisaatio, robotisaatio ja ohjelmointi tulevat tutuiksi. Milloin lapsi ymmärtää kasvaa ja kehittyä sosiaalisissa taidoissaan? Saako lapsi olla vielä lapsi, vai loikkaako hänkin vain digiä niin, että kukaan ei kohta enää osaa hypätä ruutua asfaltilla? Miten suomea osaamaton ja maamme kulttuuria ymmärtämätön maahanmuuttajan lapsi istuu oppimaisemaan? Onko elämä vain peli, jonka voi aina käynnistää uudelleen, kun pelaaja kuolee tai valittu peli on tylsä?
Koulutus ei saa olla välineurheilua, jossa vain parhaat pärjäävät parhaimmilla iLaitteilla. Tärkeämpää on saattaa koulutilat terveyttä vaarantamattomaan kuntoon, riittävästi opettajia (opetusryhmät riittävän pieneksi) ja antaa erityistä tukea sitä tarvitseville. Ei ole peruskoulun eikä lukionkaan asia ohjelmoida lapsiamme roboteiksi eikä antaa syvällistä opetusta siitä, kuinka roboa koodaataan. Vasta sitten kun perusasiat on kunnossa, voidaan harjoitella iDemoilua, joka ei saa olla pääasia. Lopputulos on tärkeämpää kuin keinot.
Koodaukseen tarvita ensimmäistäkään tietokonetta: kakkuresepti on algoritmi, jota kuka tahansa voi kehittää edelleen: open source. Kumpi on tärkempää, oppia laskemaan vai käyttämään laskukonetta?
Yhdessä paremmin!
LAPSIA SYNTYY ONNELLISEEN KUNTAAN
”Toimivan kunnallisen päivähoidon tulee huomioida sekä hoiva, pedagoginen laatu että vanhempien työhön liittyvät näkökohdat. Päivähoito ei kuitenkaan voi korvata vanhempia ja näiden vastuuta jälkikasvunsa kasvattamisesta ja huolehtimisesta. Kotihoidon mahdollisuutta tai perheiden itsenäistä päätäntävaltaa ei tule romuttaa. Työllisyyden tai tasa-arvon ongelmia ei korjata rankaisemalla niitä perheitä, jotka haluavat hoitaa pikkulapset kotona.”
Suomi on pieni, vähäväkinen ja harvaan asuttu maa. Jos haluamme tehostaa ja halventaa (palveluiden ynnä muiden) yksikköhintaa, kannattaa luottaa massaan ja tehostaa sitä, että tiivistetään pääkaupunkiseudun ja suurten kaupunkien (niiden harvojen) asumista ja tehdään nämä seudut entistä houkuttelevimmiksi tarjoamalla sinne edullista asumista, leipää ja sirkushuveja. Näinhän pääsääntöisesti onkin tehty. Mitä enemmän pääkaupunkiseudulle rakennetaan ja mitä enemmän tarjotaan kohtuuhintaisia asuntoja, sitä enemmän alueelle muuttaa väkeä – olivatpa he sitten maahanmuuttajia tai vain kuntaan muuttajia.
Jos kaikki Suomen mannut halutaan pitää asutettuina, ei vähäväkisimmät pysy hengissä kuin valtion tukemana; kaupungistumiselle kun ei näy loppua. Silti maaseudulla palvelut vähenevät tai lakkaavat kokonaan, kun asukkaita on liian vähän. Kiinteistöjen hinnat romahtavat kylien aavikoituessa, ja koulut, rautatieasemat, kunnantalot ja lopulta kirkotkin myydään pois pilkkahinnalla, kunnes kukaan ei niitä enää halua. Miten käy SOTEn kanssa, jos eli kun yksityiset palveluntarjoajat eivät enää suostukaan toimimaan liiketaloudellisesti kannattomilla alueilla? Harva yksityinen yritys haluaa olla voittoa tuottamaton. EU ja Suomen valtio tukevat erityisrahastoin maaseutua, mutta eihän se kannata, jos maksavia asiakkaita siis asukkaita on kerta kaikkiaan liian vähän.
Mikä on sitten vaihtoehtona, jos emme halua maamme eriarvoistuvan, väestön ja fyysisien palveluiden kasautuvan suuriin kaupunkeihin, kuten Helsinkiin? Kaupunki voisi nostaa kunnallisveroaan ja palvelujensa hintaa, sen sijaan, että se ottaa jatkuvasti lisää velkaa kuten Suomen valtio ja muutkin maat. Näin ne ihmiset, jotka välttämättä haluavat asua Helsingissä, myös maksaisivat siitä (enemmän). Joukkoliikennettä kehitetään voimakkaasti Helsingissä, ja Ylen mukaan velka asukasta kohden on jo 2676 euroa vuoden 2016 lopussa.
Mitä sitten kun edes kaikki vanhat hesalaiset eivät enää voikaan asua stadissa, kun on liian kallista, ja jatkossa tulisi vielä kalliimpaa? Pitääkö korotettua kunnallisveroa, kalliimpaa asumista, liikkumista ja muita palveluita, maksaa vain kuntaan muuttajien (jonkun tietyn ajan sisällä muuttaneiden)?
Miksi kaupungissa 5 minuutin julkisen kulkuneuvon odotusaika on monelle liikaa, kun maaseudulla onnekas pääsee onnikalla jopa kerran tunnissa. Onko meillä pakko olla Raide-Jokeri, Länsimetro, Kruunusillat, Pasilan tornitalot, Keskuskirjasto, Guggenheim (kyllä se taas kohta ponnahtaa pinnalle)? Kaikki tämä vain lisää Helsingin vetovoimaa ja siten suoraa kasvattaa maamme eriarvoistumista. Oravanpyörä on valmis, kun mistään ei voida luopua, ja elintason pitää näin ollen vain kohota kohoamistaan. Siis kaupungissa ei mistään olla valmiita luopumaan ja maaseudulla on kaikki luopua miltei kaikesta?
Pitäisikö Helsingin keskittyä siihen, että jo olemassa olevat rakennukset korjataan ja nykypalveluita ei heikennetä, mutta että ei tehtäisikään sellaisia suunnitelmia, joiden mukaan vuonna 2050 Helsingissä tulee olemaan niin ja niin paljon LISÄÄ asukkaita? Jos kantasuomalaisten väestönkasvu on ollut vain vähenemään päin, niin että suuret ikäluokat ovat jo takanapäin, niin lisäyksessähän on kyse kaupunkiin muuttajista eikä siellä syntyneistä. Onko Helsingin pakko tarjota kaikille uusille halukkaille kohtuuhintaista asuntoa kaikkine oheispalveluineen? Jos Helsingissä ei ole jatkossa tilaa kaikille, niin porukka menee muualle, ehkä jopa ne niin pelätyt maahanmuuttajatkin.
Mistä sinä olet valmis luopumaan ylläpitääksesi hyvää Helsinkiä? Yhdessä paremmin!
IKÄ EI OLE VAIN NUMERO
”Ikääntyneiden rooli yhteiskunnassamme on yhä merkittävämpi. Ikääntynyt ei ole rasite, jota siirretään taloudellisin perustein, vaan kunnioitusta ja arvostusta ansaitseva ihminen. Hoivan tulee olla riittävää ja inhimillistä eikä se saa passivoida ihmistä turhaan. Hoitajamitoitusten on tarkoitus varmistaa, että jokaisessa yksikössä on juuri sinne sopiva ja tarvittava hoitajamäärä – näin kunnissa on mahdollista päättää tapauskohtaisesti eri laitoksiin sopivat ja riittävät hoitajamäärät.”
Kuinka moni on sitä mieltä, että hyvä elämä = pitkä elämä? Miksi eutanasia, joka ei liity ikään mitenkään, on niin vaikea asia?
Ikä ei ole rasite. Rasite on sellainen, josta ei ole mitään hyötyä eikä ole koskaan ollutkaan. Vastuunsa ja työnsä kantaneen tulee voida nauttia panoksestaan.
Kumpi on parempi: robotti vai kieltä ja kulttuuria osaamaton (ihmis)hoivaaja vai ei kumpikaan, etävalvontana jos sitenkään?
Jos vanhempi ei huolehdi lapsestaan, pitääkö lapsen huolehtia vanhemmastaan? Kaupungistuminen on merkinnyt elintason nousua, perhekoon pienentymistä, suurempaa vapautta ja entistä vähemmän välittämistä ja naapurien kyttäämistä.
Miksei työtöntä voi määrätä seniorin / vammaisen / apua tarvitsevan kaveriksi, jopa avustajaksi, vaikka moni seniori itse on valmis nuoren kaveriksi ihan vapaaehtoisena?
Työn (ja korvauksen siitä) käsite pitää määritellä uudelleen. Kansalaispalkka on hyvä idea, mutta vielä parempi on kansalaisvelvollisuudet kansalaispalkkaa vastaan. Jos koulussa hypätään digiloikkaa, pitää loikkareiden myös oppia, että raha ei kasva puussa. Palkka/palkkio on korvaus jostakin, arvokkaasta panoksesta. (Tämä ajatukseni ei ole mitenkään uusi. Kirjoitin näin jo kuusi vuotta sitten eräälle kansanedustajaehdokkaalle, mutta kukas näistä killer ideoista tykkäisikään?
Miksi maahanmuuttaja ei saa saada ilmaista rahaa (sosiaalietuuksia), mutta aina töitä pelännyt ja vältellyt kantasuomalainen kyllä?
Miten olisi jos, olisikin lottovoitto syntyä Suomeen asua Suomessa, jossa kaikki välittävät, kantavat huolta ja huolehtivat toisistaan? Yhdessä paremmin!
TÄRKEINTÄ ON SYRJÄYTYMISEN ESTÄMINEN
”Syyt syrjäytymisen taustalla ovat moninaiset, esimerkiksi koulutuksen puute, työttömyys, sairastuminen, toimeentulo-ongelmat, asunnottomuus, mielenterveyden ongelmat ja päihteiden käyttö. Asian on syytä liikuttaa meitä kaikkia; syrjäytyneelle itselleen kyseessä on inhimillinen tragedia. Yhden elinikäisen syrjäytymisen hintalappu yhteiskunnalle on pitkälti yli miljoonan euron suuruinen.”
Minä olen yksinäinen, ja siksi kuuntelen päivät pitkät Yle Radio 1:sta, jopa jumalanpalvelukset, jos kohdalle sattuu. Yksityisyrittäjällä ei ole työkavereita, ja työnarkomaanilla ei ole kavereille aikaa. Asiakkaat eivät ole kavereita. Oma valinta, ja yrittäjän riski, niinkö?
Miten teet hiljaisesta hissukasta äänekkään tai ainakin vähemmän estyneen. Samalla tavalla kuin muistakin: annat sille viinaa. Niin, suomalaisella ei voi olla hauskaa ilman viinaa. Miksi kaikilla on niin hauskaa aina Afrikassa, vaikka ei olisi rahaakaan? Aurinko ja kaamosväsymyskö ovat syynä?
Pitäisikö kunnan tarjota ilmaiset solariumit / valohoidot syrjäytyneille, matkalippu etelän aurinkoon pahimmalla kaamoksella? Voisimmeko vain hyväksyä sen seikan, että kaikilla ei toimi supliikki, kaikki ei jaksa istua koulun penkillä, joku on pieni ja kipiäkin, toiset tarvitset tukea ja turvaa, ja toiset ovat sitä valmiita antamaan?
Voisiko kunta, valtio ja verokarhu hyväksyä sen, että toisten auttaminen on arvokasta työtä, johon ei välttämättä tarvita maisterin papereita tai vuosien koulutuksia? Voitaisiinko ajatella, että työttömyyspäivärahaa, asumistukea ja vastaavaa ei irtoakaan ilman vastapalvelusta? Soveltuvuustestien jälkeen pikakurssin kautta hyväksi veljeksi ja siskoksi, tädiksi ja vaariksi.
Pitääkö kaikki työt todella siirtää nettiin, digitalisoida ja robotisoida, vai voitaisiinko ajatella, että vaikutetaan ihmisten mieliin niin, että kaikki työ on arvokasta, ja sitä on tehtävä jos kynnelle kykenee.
Mikäs se kansalaisvelvollisuus olikaan? Yhdessä paremmin!
PIDETÄÄN KIINNI HYVÄSTÄ JA TURVALLISESTA
”Maamme sisäinen turvallisuus perustuu yhteisöllisyyteen, poliittisen järjestelmämme yleiseen hyväksyttävyyteen, enemmistöpäätöksentekoon ja vähemmistöjen asianmukaiseen huomioimiseen.”
Ei ”mamut” ole Suomen ongelma. Ongelma on se, mikä on lainsäädäntömme, yleinen moraali ja asenne. Onko raiskatulle väliä sillä, oliko tekijänä maahanmuuttaja vai kantasuomalainen? Onko pahempi se, että teon teki entinen poikakaveri, nykyinen sellainen vai joku kadunmies/nainen? Jos mamu raiskaa mamun, onko se vähemmän paha kuin kantasuomalainen raiskaa kantasuomalaisen?
Jos oleskeluluvaton mamu tekee rikoksen, pitää tietysti tarkistaa onko hänellä oikeus olla maassamme, sehän lukee laissakin. Miten tehdään kantasuomalaisen kanssa? Sekin lukee laissa: tutkitaan ja hutkitaan, ja tuomitaan jos syytä on. Onko Suomen demokratia sellainen, että lait riippuu ihon väristä ja äidinkielestä?
Ongelma on se, että lait ja tuomioistuinlaitos eivät ole tätä päivää. Kun tuomiot ja kärsimyskorvaukset seksuaalirikoksista ovat suhteellisesti pienemmät kuin valkokaulusrikoksista, kun käräjöinti on kallista ja juristiammatti täysin suojeltua ja oikeussalit liian heikosti miehitetyt, niin mitä muutakaan voisi tilanteessa odottaa?
Jos halutaan hyvää ja turvallista, siitä pitää maksaa. Joko lisää poliiseja paikalle, tai koulutetut katupartiot –vaan ei Odinin sotureita. Jos tuomiot ovat riittävän kovia ja käräjöinti toimii, niin lain pelotevaikutus toimii.
Tietysti mamut pitää kotouttaa. Miten se tehdään parhaiten? Tuetaan sitä, että väestö tutustuu toisiinsa, oppii toisistaan. Hyvät tavat lisäävät kunnioitusta. Kunnioitus avaa tiedon ovet. Kun tietää, niin ymmärtää.
Olisiko paljon helpompaa ja mukavampaa Yhdessä paremmin!
KOTIMAISUUTTA JA PAIKALLISUUTTA HANKINTOIHIN
”Suomen julkisten hankintojen yhteenlaskettu arvo on vuosittain yli 35 miljardia euroa. Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä tulee olla tasavertainen mahdollisuus osallistua kuntien tarjouskilpailuihin, ja tähän uusi hankintalaki nimenomaan puuttuu. Pelkän hinnan sijaan on tarkasteltava laatua, työllistämisvaikutuksia, kotimaisuutta ja paikallisuutta. Kokonaisvaltainen urakoiden, hankkeiden ja investointien läpikäynti tuottaa kestäviä taloudellisia, sosiaalisia ja esimerkiksi ympäristöllisiä vaikutuksia ja tukee lähialueita. Kotimaisuuden pitää mielestämme olla aina tavoitteena.”
Uusi hankintalaki sanoo muun muassa, että alle 60 000 euron tavaroiden ja palveluiden hankintoja ei tarvitse kilpailuttaa. Hankintalaki antaa lopulta hyvin vapaat kädet tilaajalle tehdä päätöksen, kun puhutaan kokonaistaloudellisesti edullisemmasta tarjouksesta.
Julkinen ostaja on jo laman kourissa oppinut miten systeemiä käytetään hyväksi: yhdistetään kaikki kunnan hankkijat pooliin. Sitten yksi kilpailuttaa isosti, toinen tilaa pienesti ja kolmas reklamoi suuresti. Liian monta kertaa olen kironnut aivan kohtuuttomia sopimusehtoja, joissa palveluntarjoaja sidotaan sanktioin ja takuin puitehankintaan kilpailluilla pohjahinnoilla, joilla yksikään rehellinen yritys ei palkkaa yhtään suomalaista Suomessa töihin kannattavasti. Tarjouksia tehdään alihinnalla, uskoen referenssiin ja tulevaan. Ei mikään takaa, että vuoden päästä tilanne olisi yhtään valoisampi.
Miksi suomalainen yritys mieluummin kilpailee verisesti hintoja polkien kuin jakaa kakkua yhteistoiminnalla toisen yrittäjän kanssa? Tämä toiminta vain kiihdyttää sitä yleismaailmallista ilmiötä, jossa suuret syövät pienemmät ja ihan pienet kuolevat pois. Pörssirahalla puolet voitoista jaetaan osakkeenomistajille ja lopuilla ostetaan taas yksi yritys kilpailemasta.
Onko suomalainen yrittäjä liian ahne, ajattelematon vai itsekäs? Pitäisikö kunta velvoittaa hankkimaan tasapuolisemmin palveluja eri yrityksiltä? Pitäisikö yrityksen koko, paikallinen työllistämisvaikutus, palveluiden paikallisuus, erityisosaaminen ja muut seikat huomioida palveluntarjoajan pisteitä laskettaessa lain velvoittamana? Pitäisikö sitten myös velvoittaa, että paikallisin erityisperustein valittu tarjoaja maksaa myös verot paikkakuntaan?
Jos tilaaja haluaa mahdollisimman halvalla ja palveluntarjoaja mahdollisimman suurta voittoa, niin pelissä ei ainakaan Suomi voita. Miten olisi, jos suunniteltaisiin hankkeita yhdessä, ja maksettaisiin myös siitä palveluntarjoajalle kohtuullinen palkkio (senkin summan voisi vähentää hankinnasta, jos suunnitteluun mukaan osallistunut voittaisi kilpailutuksen).
Reilu peli – tehtäisiinkö Yhdessä paremmin?
ELÄMÄNLAATUPALVELUILLA IKÄVÄÄ VASTAAN
”Kunnan tulee ensisijaisesti tukea normaalia arkiliikuntaa. Kevyen liikenteen väylien rakentaminen ja kunnossapito ovat sitä parhaimmillaan, samoin kuin esimerkiksi leikki- ja perhepuistot. Yhteistyö matalan kynnyksen liikunta- ja muiden seurojen kanssa on myös suotavaa.”
On elintasoa ja on elämänlaatua. Jos ei ole nettiä, ei ole elämää, niinkö? Yhdelle laatu on yhtä ja toiselle toista. Jos eläkeläinen pääsisi ilmaiseksi uimahalliin, niin mitä sitten saa sellainen, joka inhoaa vettä? Kohta pystyyn nousee Helsingin keskuskirjasto, vaikka vieressä on Kirjasto 10, jossa voit tehdä melkein mitä vain ja Pasilassa on komea pääkirjasto. Pitääkö niidenkin maksaa, jotka eivät ikinä käytä kirjaston palveluja?
Millä tavoin varmistetaan, että yhteiskuntamme on tasapuolinen ja oikeudenmukainen? Vain progressiivisella verotuksellako?
Kulttuuriseteli on hyvä keksintö, siis sellainen, että saa itse päättää mihin tuen käyttää. Pitäisikö kaikkien julkisten palveluiden olla korvamerkittyjä ja hinnoiteltuja, niin että kukin kansalainen / asukas saisi käyttää maksutta tietyn määrän ”krediittejä” vuodessa. Ylitsemenevästä määrästä perittäisiin palvelumaksua, maksukyvyn, iän ja muiden seikkojen perusteella. Tekemällä yhteiskunnallisia palveluja saisi lisää krediittejä itselleen.
Maailma muuttuu digitaalisemmaksi, mutta ihminen on fyysinen, sosiaalinen olento, harvassa ovat erakot. Samalla yhä vähemmällä on yhä enemmän, raha tulee rahan luokse ja kuka päättää? Onko kapitalistinen järjestys vielä toimiva?
Yhdessä paremmin?
ENSISIJAINEN VASTUU SUOMALAISISTA
”Emme hyväksy laittomasti maassa oleskelemista, saati näiden henkilöiden terveyden- ja sosiaalihuollon ja muiden palveluiden lisäämistä ja laajentamista. Myös turvapaikanhakijoiden oikeutta erilaisiin kuntatason palveluihin, kuten kuljetuksiin ja harrastuksiin, tulee tarkastella uudelleen.”
Kun sotalapset lähetettiin Ruotsiin, kuka oli ensimmäinen huutamaan, että mene sinä finnejävla hemma! Kun Marshall -apu tuli Suomeen, niin kyllä kelpasivat appelsiinitkin suomalaisille. Kun samassa lauseessa yhdistää laittomat maassa olijat, turvapaikanhakijat ja heidän kunnan tarjoamat harrastuksensa, niin siinähän sitä saadaan vettä myllyyn. Muistaako kukaan sellaista viiksiniekkaa, joka ei ollut menestynyt taidemaailmassa, mutta oli hyvä puhumaan, suorastaan agitoimaan kansaa liiankin hyvin?
Kun Suomi liittyi EU:hun ja allekirjoitti läjän sopimuksia, ei tässä nyt enää käy laatuun rusinoiden napsiminen pullasta. Euroopan ihmisoikeussopimus ja sen tuomioistuimen päätökset ovat Suomessa yli lakiemme veroista oikeutta. En minä ole tässä kirjoittamassa, että tervetuloa tänne mamut kaikki, mutta jotain rajaa sentään. Eikö asioista voi puhua avoimesti ja ihmisiä kunnioittaen, ilman että mennään käräjille ihmettelemään, oliko kyseessä viharikos, sananvapausrikos, kiihottaminen kansanryhmää vastaan vai kunnianloukkaus?
Olen samaa mieltä, että paras keino hallita maahanmuutto-ongelmaa, on antaa tukea suoraan lähtömaahan, niin ettei kenenkään tarvitse lähteä kotimaastaan pakoon. Hallitus on valmis laittamaan ainakin 13 miljardia euroa uusiin hävittäjään ja muihin puolustusmenoihin, koska ”turvallisuudesta ei voi tinkiä”.
Kuinka paljon kehitysavusta voi tinkiä? Yhdessä paremmin?
IHMINEN EDELLÄ SOTE-UUDISTUKSESSA
”Sosiaali- ja terveydenhuollon hallittu uudistus on välttämätön. On selvää, että tulevaisuuden järjestelmä täytyy tuottaa kustannustehokkaammin erityisesti siksi, että väestö vanhenee ja maksajia on suhteessa yhä vähemmän.”
Sote sitä, sote tätä. Kuinka monta toisilleen tuntematonta tietojärjestelmää on leivottu sote -palveluihin luvattuun maailmaan? Kun paperiset potilasarkistot digitoidaan, niin onko fiksuin tapa [yhä] tallentaa skannaukset DVD –levyille, joita hallitaan yhdestä excel –tiedostosta? (Kun tuhannet DVD-levyt on tarkistettu, pitää määräaikaistarkistaminen aloittaa taas alusta. – Tämä on muuten ihan tosi juttu, olen seurannut näitäkin kilpailutuksia massadigitoinnin yrittäjänä.)
Kun Verohallinto uusi tietojärjestelmänsä Valmis-hankkeessaan, Markkinaoikeuden päätöksellä toinen tarjous oli liian halpa. Niinpä oikeus voitti, ja veronmaksajat hävisivät viulut maksaen, vain 130 miljoona euroa tai jotain. Silti säästöä tulee 15 – 20 miljoonaa vuodessa, koska vanhoista tietojärjestelmistä päästään 69/70 = 98,6 % eroon. ”Verohallinnon hankkima verotuksen valmisohjelmisto GenTax on sananmukaisesti valmis käyttöön: Ohjelmistoa ei toteuteta itse, vaan verohallinto on ostanut lisenssin valmiiseen ja suoraan verotusta varten tehtyyn ohjelmistoon.”
Silti palveluntarjoaja tarvitsee reilut viisi vuotta tämän ”valmiin” softan valmiiksi saattamiseen verohallinnolle. Onko ne verokarhut niin hankalia? Ainakin taitavat olla tehottomia työläisiä, koska softaroboteille on kovaa kysyntää.
Ja taas tarvitaan vähemmän veronmaksajia työntekijöinä. Paljonko robotti maksaa ennakonpidätystä? On aivan selvä asia, että kustannustehokkuutta hakemalla ihmiset pitää heti korvata pehmo- ja rautaroboteilla. Ei enää sairaspäiviä, vanhempainvapaita, lomarahoja, palkanmaksua, työväsymystä, itkua ja kitinää.
Ennakolta ehkäisevät sairauspalvelut varmaan tarkoittavat, että kannattaa skannata alkion geenit suoraan kohdusta. Jos ennuste on huono, niin lääkäri tietää mitä tehdä ilman Hippokrateen valan rikkomista: ihminen on ihminen vasta syntymän hetkellä. Ai niinkö? Juu, tämähän on siis ihan peruskauraa, ainakin jos on oikikseen yrittänyt.
Parempi lienee kuitenkin skannata vanhemmat ennen parisuhteen perustamista, ja katsoa sitten onko näillä oikeutta suvun jatkamiseen. Onhan aivan itsestään selvää, että hyvällä perimällä saa halvemmat vakuutukset ja pulskat maksavat enemmän, vai mitä?
Ei kai muutoksia tehdä ihmiset edellä? Ne tehdään eurot edellä, ja aivan KOOMAssa tai ainakin AINOssa. Kuka kantaa virkavastuun, jos kaiken takana on nainen tietokone tietokoneohjelma.
Pitäisikö tehdä niin, että harvaan asutuissa kunnissa lääkäri tulee potilaan luokse. Punkkibussi kiertää Helsingissäkin, ja röntgenrekkakaan ei ole harvinaisuus. Siis että ihminen ihmiselle, ihminen ensin ja koneet sitten? Yhdessä paremmin?
LUONNONLÄHEINEN SUOMI ON AINUTLAATUINEN
”Suomalaiset arvostavat ympäristöä ja puhdasta luontoa. Kannatamme järkevää ympäristönäkökohtien huomioimista kaikessa politiikanteossa. Lähiyhteisöt, lähipalvelut, lähiruoka ja muut ohjelmassa esitetyt teemat – kaikki tavalla tai toisella tukevat kestävää ympäristöä ja ihmisten hyvää elämää.”
Ei suomalainen arvosta ympäristöä ja puhdasta luontoa. Kun pitää tehdä valinta kaivostoiminnan, kullankaivuun ja luontomatkailun välillä, niin kumpi voittaa? Miksi Talvivaara ja Terrafame on pakko pitää yhä pystyssä, kaiken sen jälkeen mitä siellä tapahtunut (LUONNOLLE)? Kumpi on tärkeämpää, myydä siivu Talvivaarasta Terrafamesta veroparatiisien loisijoille vai olla tukematta harmaata taloutta ja suojella arvokasta suomalaista luontoa kaivos lopullisesti sulkien? Joskus pitää vain hyväksyä, että pataan tuli niin että kolahti, mutta nyt vaan uutta matoa koukkuun.
Kun pitää tehdä valinta eläimen ja eläimen välillä, niin kumpi voittaa? Suojeltu susi vai kasvatettu poro? Kuka sen päättää? Eläimet ovat esineitä, joten niillä ei voi olla oikeuksia, vaikka esineitähän ihminen ”omistaa”. Tämäkin on niitä perusasioita, joita oppii kun yrittää päästä oikikseen. Jos kituvan eläimen lopettaa, ei syyllisty eläinrääkkäyksen, ja tämän saa tehdä kuka hyvänsä. Kituvaa ihmistä ei saa lopettaa, vaikka hän itse sitä pyytää. Murhata ei saa edes armosta ja kaikkein vähiten lääkäri. Mutta villieläimen, sen kaikkein arvokkaimman saa kyllä murhata. Ainakin sitten kun oikeus niin päättää.
Jos Suomi on ainutlaatuinen, ei sen ihmiset ainakaan sitä ole. Me olemme ahneita, itsekkäitä, oman edun tavoittelijoita. Ainakin yksilöinä, noin yleensä ottaen.
Olisimmeko parempia yhdessä tai Yhdessä paremmin?
Toivottavasti näillä kirjoituksillani en ole ihan yksin.