Niin se vaan on, että Google on ihme veijari. Tuli viissiin sitäkin kautta tämä uusi tuttavuus. Halusi välttämättä parhaalla laadulla digitoivan alkuperäisiä, jotka olivat niin arvokkaita ja uniikkeja, että.
Kaivoin hanskat käteeni ja totesi, että tässähän tätä sotajuttuja taas kerran on. On se kiva, että museot laittavat aineistoaan diginä esille, niin johan aukeaa käyttäjävirrat. Toisin oli tässä: omaisten aineistoa suomalaisista merimiehistä Saksan keskitysleireillä. Resoa imin dokkareista niin paljon, että skannerin päät eivät perässä pysyneet. Laskin vähän resoa, jota silti jäi pokalle enemmän kuin laki sallii. Jännityksellä odotan, mitä kaikkea dokumentaristi Ahlstedt saa tästä aikaan. Digitaalisella ajolla, postissa, menneen ristiin rastiin näitä dokumenttejä sisään zoomaten sitten kuulemma. Ei siinä leikissä paljon kuluttajaskannerilla mitään tehdä. ,) Pakkosyöttönä tarjosin sitten Lasun Unelmaa, tuntui maistuvan, ilman kun sai. 🙂
Oli muuten eka kerta, kun poka kaivoi heti alkuunsa kuvetta, ihan pyytämättä. Teki sen nykymalliin, siirsi läppärillään rahoja tilille. Jopas jotakin! 🙂
Tehty Fuji Lanovia C-550:lla, 02/2014.
Tags: digitointi, Fuji Lanovia C-550, skannaus