Pkele, tana, kettu. Eikös tämä ikänä onnistu? 🙁 Aina vain siellä on jossain joku ilmakulpa! Hinkkaan muovikalvoa viimeiseen asti, kunnes se alkaa olla niin täynnä naarmuja, että se pitää vaihtaa ja homma alkaa.. aivan alusta!
Maksaako vaivan? Noh, jos haluaa repiä ihan kaiken irti filkasta, ja jos se sattuu vielä olemaan roskainen, naarmuinen tai jotain sellaista, niin kyllä. Prikkaaminen eli näiden artefaktojen digitaalinen restaurointi hoituu nesteskannatusta materiaalista 3 – 10 x nopeammin kuin kuivaskannatusta. Niin, vaikka tuon maabensan pitäisi haihtua täysin jäämättömästi pois filkoista, ei se ihan siltä näytä enkä ota riskiä, vaan pesen ne filkat sitten vielä skannauksen jälkeen. Onhan ne pesty aikoinaankin! ,)
Dan Palmgrenille skannasin näitä ruutuja, ja sitten joku mikälie ihme tuli skanneriin, kun ilmestyi ensi kertaa koneen historiassa (minun aikanani) ihmeellistä mosaiikki-kuviointia tiedostoihin. Eihän siinä auttanut kuin purkaa konetta minkä saatoin, ja putsata kaikki mahdolliset paikat (silläkin riskillä, että menee kone lopullisesti vainaaksi, ääks! 🙁 ). Eikä tämä tietenkään auttanut, kun en uskonut itsekään että vika olisi pölyn aiheuttama, vaikka se onkin fotarin ja labrarotan pahin vihollinen!
Kun ei usko itseensä tarpeeksi niin.. vika oli tietty sama kuin aina ennenkin: pääruuvin öljyt ei timmissä kunnossa. :-/
Tehty Fuji Lanovia C-550:lla, pesunesteillä, räteillä ja kumi- ja puuvillahanskoilla, lasinleikkuuöljyllä ja Sinolilla+vedellä, 09/2011.