Kolmas kerta toden sanoo KAR S.A.R.L: hors d’oeuvre avéc Steinway (III), niinpä.
Mainostin isosti tuottajapäivillä, tein vähän vitusti ruokaa. Tulijoita täys nolla.
Vittu mä tähän mitään enää skrivaan, pitäkää tunkkinne ja facebookkinne saatana.
Tehty ja nähty vaivaa niin maan perkeleesti, 11/2012.
Taidan olla vanha kalkkis, tai ainakin tapauskollinen, tai ainakin vanhoja kunnioittava. Miksi muuten taaskin, kun saan käsiini sitä kaikkein vanhinta aineistoa työstettäväksi, mieleni halajaa aloittaa: tämäpä vasta oli mielenkiintoinen/hieno/upea tms. keikka?! Toisaalta olen aina, niin kauan kuin muistan, toivonut eläväni paljon ennen aikaani, ainakin 100 vuotta aikaisemmin. Ehkä minulla on vain kova halu uskoa, että ennen (telkkaria, kännykkää, nettiä jne.) asiat paljon paremmin? :-/
Uusi asiakas, herra Eerik Nieminen, laittoi mailia, että saisiko purkutöissä löydetyt lasinegatiivit digitoitua? Vastasin, että kyllä tarjoamme tällaista palvelua, ja että tapausesimerkkejä voi katsoa verkkosivuiltamme. Puhelimitse meitä tavoittaa arkisin kello 13 jälkeen, jos silloinkaan. 🙂
Hän sitten soitti ja saapui pajalleni pahvilaatikko kourassa, jossa oli 1920-luvun lehtiä, pölyä, roskaa ja hiirenpaskaa ja siinä päällimmäisinä kymmenkunta lasinegaa, pari useammassa osassa. Aivan kuten olin pelännytkin, negat olivat aivan kamalassa kunnossa. Sanoin, etten tällä budjetilla ala niitä yhtään digitaalisesti retusoimaan enkä pese sinolivedellä emulsiopuolta, etten vain sitä rikkoisi. Söin sanani kahdesti.
Osoittautui, että vaikka lasinegatiivit olivat aivan ehtoopuolella, emulsio oli niissä tiukkaan kiinni. Tämä pinta oli myöskin huomattavasti likaisempi kuin se kirkas lasinen, joten eihän siinä muu auttanut kuin hinkata tuntikaupalla levyjä, varovaisen hissukseen, puhtaaksi. Ikävä kyllä päivä oli vasta tiistai, joten perjantaipullo avautui aivan liian aikaiseen, mutta jos kerran töissä saa impata työaikana, niin mikä ettei. ,)
Taas kerran pääsin yllättymään iloisesti. Kuten aiemmissa lasinegahommissa, vaikka alkuperäinen näyttää päällisin puolin aivan vainaalta, niin skannerini vain taikaa siitä sävyjä ja yksityiskohtia aivan mahdottomasti, varsinkin kun vähän Photoshopilla auttaa. Ymmärtäisivätpä nuo museoidenkin ihmiset, että minulla ei olekaan aivan turhat vehkeet – ja ehkä se niiden käyttäjäkin jotain osaa! 🙂
Aivan, taas kippasi vihreään päin nuo mustavalkovedokset helmiäispaperille, vaikka piti olla profiilit ja kaikki kunnossa. No, ei kai tässä mikään auta kuin tutkia ja hutkia, missä vika piilee.
Tehty Tehty Fuji Lanovia C-550:lla, Epson 11880:lla ja EBA 1043 -käsileikkurilla, 11/2012.
Kolmas kerta toden sanoo? Taas mukaan ravintolapäiville, aina tietysti samalla nimellä. Nyt ajattelin vähän enemmänkin mainostaa, siis ainakin isosti, ja vähän muuallakin kuin Facebookissa ja Ravintolapäivien verkkosivuilla. 🙂
Yritin saada aikaiseksi molemmille puolille tulostetun roll-upin, mutta eihän se tietty onnistunut ihan noin vain. On siinä PVC:ssäkin pinnoite musteita varten, ja tietysti vain päälipuolella – kun takapuolelle ajoi, valui musteet norona alas pitkin materiaalia. Ei siis auttanut kuin tulostaa kahteen kertaan miltei 5 m pitkä vuota, kunhan olin ensin arponut sopivan tulostusprofiilin. Ajoa on ollut niin vähän, että en ole vielä viitsinyt profiloida tätä PVC:tä lainkaan. Materiaalinahan se on yök! aivan kauhea myrkky, mutta koska sitä nyt on paljon hyllyssä, parempi edes käyttää (ja monta kertaa) kuin jättää lainkaan käyttämättä. Ekasta ravintolapäivästäni lähtien olen roikuttanut ulkona PVC-banderollia testatakseni kuin materiaali ja muste säilyy sään armoilla. Isälleni tein aikoinaan Pääsy kielletty rakennustyömaa -kyltin samalla menetelmällä, ja aina vaan se on ulkona, lukuisan vuosien jälkeen, mutta kovin on tammesta valuneet soosit sitä sotkeneet.
Sitten jännitti aika lailla kuinka kävisi, kun yritin sulloa tuota aivan liian pitkää 2-kerros PVC:tä 120 cm leveän roll-upin koteloon. Vasta kun olin tulostanut koko roskan, ja leikannut sen, keksin testata jäämäpalan pituutta pölkkärin putken varrella. Mutta eihän tuosta ottanut selkoa: pakko vain riskeerata. Sitten tietysti rullan jousiton (oikea) pää aina pomppasi irti kotelosta, ja jouduin ainakin viisi kertaa ruuvaamaan kotelon päätelevyn irti ja kiinni, vain saadaksen rullan tapin mokomaan reikäänsä takaisin. Vasta sitten tyhmäkin tajusi korottaa molemmat päät ilmaan teippirullan kanssa, niin että runko olisi vaakasuorassa eikä rullan toisen pään tappi aina putoaisi pois reiästään. Toista päätä ruuvasin myös kanssa saman verran irti ja kiinni, koska en millään uskaltanut kerralla vetää niin paljon jengaa jouseen, mitä siihen lopulta tuli.
Mutta katso: ihme ja kumma, juuri ja juuri koko PVC määrä meni kuin menikin kotelon sisään! 🙂
Tein myös julisteesta SRA3 -kokoiset julisteet ja tästä 1/4 kokoiset flyerit, jotka näppärästi kiinnitin läpinäkyvillä rahtikirjatarrataskuilla roll-uppini kylkeen. Kun koepystytyn sitä rappukäytävässä, meinasi koko paska kaatua päälleni. Onneksi otin sattuneesta vaarin, ja vedin mustekaloilla kiinni kaiutintelineeseen mainokseni, kun sen lopulta sain pystyyn Bio Rexin Tuottajapäivillä. Oli siinä fillarilla polkemista kaiken tuon rojun kanssa sateessa MoMon kautta takaisin pajalle. Mutta vaiva ei ollut turha: ainakin yksi neito otti ihan itse omaehtoisesti flyerini telineestään Tuottajapäivillä – näin sen omin silmin! 🙂
Behold: uniikki roll-uppini, 2-kerros PVC:tä, kaksipuolinen, kestää sateessa ja paisteessa ainakin vuoden, jos ei myrsky ja/tai vandaalit tuhoa! 🙂
Ääk. Nyt siitä vaan tuli aivan liian hieno: uskaltaako sen jättää ulos potkittavaksi/varastettavaksi/myrskysään piiskaamaksi?! :-/
Tehty Epson 11880:lla ja Keencut Javelin 250 cm pyörivällä kangasteräleikkurilla sekä Canon iR3170Ci:lla ja EBA 1043:lla, 11/2011.
Kuole lohi! Ai, tämähän on jo kuollut?
Taas kerran KAR Oy:n avoimet ovet. Ruokaa kokkasin vaatimattomasti 100:lle (niitä tekemiäni kutsukorttejakin lähti aika monelle, sähköpostitse ja SMS:llä kutsutuista puhumattakaan), vaikka arvelin, että jos 20 tulisi, niin se voisi olla jotakin.
Montako saapui paikan päälle? No se 20. 🙁
Tehty ihan puukolla, mutta nyt myös Phaser 8200DX:lla ja EBA 1043:lla, 11/2011.
