No nyt iski säästöliekki MikroBittiinkin. Itsekseni teen kaiutinmittaukset, enkä voi enää tarjota edes koko kansan palvelua: kaiuttimien kuljetus putosi pois. 🙁
Oli ihan pakko ottaa kuva diskanttikaiuttimen kartiosta – kuulemma mokoma painauma kuuluu asiaan. Pääasia on, ettei minua syytetä! 🙂
Tehty 01/2011.
Ahti Parviaiselle on tullut jokunen lappu vedostettua, ja ilmeisesti ihan hyvinkin, kun tulee vielä uudestaankin. 🙂
Tällä kertaa myyntinäyttelyvedosten kaveriksi meni A4 -kokoiset portfoliovedoksetkin, tosin rullapaperi taisikin olla niissä vähän huono valinta.. tuo arkkipaperi kun maksaa enemmän.
Taas tuli makkelia: jäi pieni alumiinilastu sittenkin vedoksen alla, ja laminaatin altahan se heti paljasti itsensä. Noh, paljon huonomminkin olisi voinut käydä.
Tehty Keencut Steeltrakilla, Epson 11880:lla & viritetyllä Seal Image 62+:lla, 01/2011.
Hannu Salonen mailasi ja arvuuttelu, että mikä mahtaa olla filmin kohtalo, että vieläkö tekee Leica M-rungoilla yhtään mitään, kun perinteisiä analogisia vedoksia ei tahdo enää saada mistään. Vastasin perusteellisesti (kuten aina, tässä lyhennettynä), että analogiset laput tulee ainakin 3x kalliimmiksi verrattuna siihen, että skannaan negat/posat ja vedostan pigmenteille. Sille ei vaan mahda mitään, kun prosessin käynnistäminen maksaa sen verran paljon enemmän työtä eli aikaa eli rahaa tai oravannahkoja. Jos väännän cibaa, niin sitten hintalappu taitaa olla jo 10x vrt. digiin.
Lisäksi Hannu kyseli, että kannattaako jo 30 x 40 cm2 printtikoossa vaihtaa Leica digirunkoon (M9:iin). Tähän totesin, että kinarista leivon kevyesti 70*100 cm2 vedoksen, jos filkka on tech pania, niin 100*150 cm. Toisaalta 10 mpx semiprorungosta (Canon EOS 40D) leivoin viimeiset näyttelykuvani 100*150 cm2:n koossa, ja kun asiaa pari päivää opiskeli, tuli niistä sellaiset että niitä kärsii katsella 30 cm:n päästä, ilman että tekninen laatu tosissaan kärsii silmissä. Siis kyllä filkasta saat kunnon vedokset, mutta toki maksat filkkakulut ja skannauskulut. Sen päälle saat kamerat ja filkat jotka säilyvät ja kestävät vaikka missä oloissa.
Enemmän kyse on kyllä miksi kuvaat. Jos kuvaat taidetta intentiolla, on filkka ihan ok. Jos sinulle valokuvaus on sairaus (kuten minulle), nokia roskakapula on ihan ok – painat nappia, tulee roskaa, millä et mitään tee ja mille et mitään tee, ainakin 99 %:sesti. Jos kuvaat pressinä, ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa nykypäivänä kuin digi, samoin jos kuvaat muotia tms. – aikataulut ja hinnat ovat niin kireitä. Jos valokuvaus on sinulle harrastus (jotka ovat yleensä kalliita), niin silloin miksei filkka käy siinä missä digikikin. Voit sitten jopa kehua, että sinä kuvaat OIKEALLA kameralla, heheheheh. ,)
No, Hannulle on tärkeää itse kuvaaminen, siis myös lopputulosten ohella, joita voit arvuutella alla. Sanottakoon vielä, että Hannun kanssa työt eivät jääneet tämä yhteen keikkaan. 🙂
Tehty Fuji Lanovia C-550:lla ja Epson 11880:lla, 01/2011.
Ritva Lassila tahtoi tällä kertaa pieniä (13 x 18 cm2) pigmenttivedoksia, hänellä ei nyt ollut niin kiire kuin minulla. Ensi kertaa sanoin, että saat ne odottaessa. Uskomatonta, mutta totta! 🙂
Tehty Epson 11880:lla ja EBA 1043 -käsileikkurilla, 01/2011.
Pitäiskö tässä nyt jättää paljastamatta, että asiakkaana oli oma äiti? Miksi ihmeessä, onhan hänelle tehty aiemminkin näitä hommia – ja laskutettu ihan normitaksan mukaan: asiakas on aina asiakas, vaikka olisikin (oma) äiti.
Tässä haastavaa oli, tietysti alkuperäisen kohtuu pienen koon ja huonon kunnon lisäksi ennenkaikkea se, että kuva oli otettu alunperin kovin epätarkkana. Nyt kun sitä suurennettiin, kuvausvirhe korostui entisestään.
Ihmeitä teen hetkessä, mahdottomuuksissa menee vähän pidemmän aikaa.. ja poikkeus vahvistaa säännön, vai mitä? 🙂 No, ihan hyvä siitä tuli, ja halvalla kun piti saada, laitoin kuvan vanhaan romuun vaihtokehykseen, muoviprintin lasiin kiinni (ääks!) – joka oli ensi kertaa käytössä omassa aivan ensimmäisessä, tai no, toisessa, valokuvanäyttelyssäni. 😉
Tehty Fuji Lanovia C-550:lla., EBA 1043 -käsileikkurilla ja Epson 11880:lla, 01/2011.
