Taidan olla vanha kalkkis, tai ainakin tapauskollinen, tai ainakin vanhoja kunnioittava. Miksi muuten taaskin, kun saan käsiini sitä kaikkein vanhinta aineistoa työstettäväksi, mieleni halajaa aloittaa: tämäpä vasta oli mielenkiintoinen/hieno/upea tms. keikka?! Toisaalta olen aina, niin kauan kuin muistan, toivonut eläväni paljon ennen aikaani, ainakin 100 vuotta aikaisemmin. Ehkä minulla on vain kova halu uskoa, että ennen (telkkaria, kännykkää, nettiä jne.) asiat paljon paremmin? :-/
Uusi asiakas, herra Eerik Nieminen, laittoi mailia, että saisiko purkutöissä löydetyt lasinegatiivit digitoitua? Vastasin, että kyllä tarjoamme tällaista palvelua, ja että tapausesimerkkejä voi katsoa verkkosivuiltamme. Puhelimitse meitä tavoittaa arkisin kello 13 jälkeen, jos silloinkaan. 🙂
Hän sitten soitti ja saapui pajalleni pahvilaatikko kourassa, jossa oli 1920-luvun lehtiä, pölyä, roskaa ja hiirenpaskaa ja siinä päällimmäisinä kymmenkunta lasinegaa, pari useammassa osassa. Aivan kuten olin pelännytkin, negat olivat aivan kamalassa kunnossa. Sanoin, etten tällä budjetilla ala niitä yhtään digitaalisesti retusoimaan enkä pese sinolivedellä emulsiopuolta, etten vain sitä rikkoisi. Söin sanani kahdesti.
Osoittautui, että vaikka lasinegatiivit olivat aivan ehtoopuolella, emulsio oli niissä tiukkaan kiinni. Tämä pinta oli myöskin huomattavasti likaisempi kuin se kirkas lasinen, joten eihän siinä muu auttanut kuin hinkata tuntikaupalla levyjä, varovaisen hissukseen, puhtaaksi. Ikävä kyllä päivä oli vasta tiistai, joten perjantaipullo avautui aivan liian aikaiseen, mutta jos kerran töissä saa impata työaikana, niin mikä ettei. ,)
Taas kerran pääsin yllättymään iloisesti. Kuten aiemmissa lasinegahommissa, vaikka alkuperäinen näyttää päällisin puolin aivan vainaalta, niin skannerini vain taikaa siitä sävyjä ja yksityiskohtia aivan mahdottomasti, varsinkin kun vähän Photoshopilla auttaa. Ymmärtäisivätpä nuo museoidenkin ihmiset, että minulla ei olekaan aivan turhat vehkeet – ja ehkä se niiden käyttäjäkin jotain osaa! 🙂
Aivan, taas kippasi vihreään päin nuo mustavalkovedokset helmiäispaperille, vaikka piti olla profiilit ja kaikki kunnossa. No, ei kai tässä mikään auta kuin tutkia ja hutkia, missä vika piilee.
Tehty Tehty Fuji Lanovia C-550:lla, Epson 11880:lla ja EBA 1043 -käsileikkurilla, 11/2012.
