Vantaan Energiasta soittivat, olivat huomanneet kirjoitukseni Digiwikissä, en siis ihan turhaan ollut sinne kirjoittanut. Asiakas oli uusi, ja ilmeisesti toimitusvalmius ja hinta (ilmeisesti alle kolmannes muihin toimittajiin verrattuna) olivat kuitenkin ratkaisevia seikkoja, miksi minuun ylipäätään otettiin yhteyttä. (Noh, jos totta puhutaan, kyllä muutkin ovat tekstejäni lukeneet ja kiinnostuneina ovat soitelleet, mutta kaikesta ei ole keikkaa irronnut. 🙁 ).
Tekniset piirustukset 35 mm mikrofilmillä (alunperin Monikon kuvaamia yleensä joskus 1980-luvulla) ei kuulosta kovin haastavalta tai vaikealta. Mutta entäs kun mietitään, että A0-kokoinen paperi on pienennetty n. 1/30 -osaan, ja kuvattu siis siten, että filkasta ja optiikasta revitään kaikki irti, eikä aina hommassakaan ole onnistuttu ihan niin hyvin kuin ihanneoloissa olisi voitu – niin mitenkäs tämä digitointi sitten?
No, tämän keikan jälkeen ei tämä nyt niin paha keikka ollut. Toki tein parastani (vaikka 14 filmirullan, 6696 otoksen vuoksi ei ehkä olisi kannattanut), niin että hain automaattisen jälkikäsittelyssäni lukuisia eri mahdollisuuksia, että miten saisi digitaalisista kuvatiedoista jopa paljon enemmän irti kuin alkuperäisistä filmeistä. Tähän kaikkeen tietysti kului enemmän aikaa kuin itse digitointiin, mutta mikäs sen parempaa, kuin kuulla asiakkaalta palautteena: ”skannausjälki näyttää erinomaisen hyvältä”. 🙂
Tehty viritetyllä flexScan -mikrofilmiskannerilla, rulla-adapterilla, ja nyt vain muutamilla tietokoneilla, mitä talosta löytyy ja omilla koodeilla, 10/2011.
Tags: flexScan, kuvankäsittely, massadigitointi, mikrofilmi, mikrofilmidigitointi, mikrofilmiskannaus, skannaus