Kansalaisoikeudet/velvollisuudet?

Ideoin huhtikuussa 2011 sähköpostissani eräälle kansanedustajaehdokkaalle vallan räikeää ajatusta: kansalaisvelvollisuuksia.

Peruskoulun kansalaistaidossa joskus 1980-luvun puolivälissä opin käsitteen kansalaispalkka. Se oli aivan mullistava ajatus, siis oikeastaan sellainen, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Että vain Suomeen syntyvänä voisi saada rahaa, tekemättä yhtään mitään.

Minusta ajatus oli vallan villi, suorastaan kamala. Isäni oli varsin vaativa eikä häneltä hänen eläessään juuri herunut mitään ilman kovaa työtä. Hänen yksi lempisanontojaan (, joita oli aika lailla) oli ”teke töö, nukku öö”, kuten hän oli oppinut suuren kaalimaan vartijalta. Nyt näillä herra Nymanin kaalipelloilla kasvaa betonia yhä kiihtyvällä tahdilla, paikka tunnetaan nimellä Itäkeskus.

Minäkin opin si(t)ten työn tekemisen velvollisuuden niin hyvin, etten ole ehtinyt tehdä juurikaan muuta kuin työtä, vaikken siitä ole kovin usein palkkaa saanutkaan. Ehkä jos joku herra oppinut Martti Luther olisi jäänyt uusimatta uskoamme, olisimmeko / olisinko eri meininki päällä?

Olisi sitten kyse uskonnon etiikasta, omasta rahatilanteesta, itsetunnosta vai mistä, niin moni (vieläkin!) kohentaa oloaan sillä, että hänellä on töitä / tekee jotain työkseen. Kun tapaa henkilön ensi kerran, niin melkein vaistomaisesti haluaa heti kysyä ”Mitä sä teet työksesi?” tai jos näin jättää tekemättä, niin silloin pitää erikseen keskittyä ettei kysymystä teekään. Jopa monet ökyrikkaatkin haluavat tehdä töitä – jotta he tuntisivat olonsa tarpeelliseksiko?

Olen kehitellyt kansalaisvelvollisuus -ajatustani monissa vastauksissani Helsingin Sanomien & Ilta-Sanomien ja YLEn vaalikoneisiin sekä jälkimmäisen 3. videovastauksessani.

Kansalaisvelvollisuus tarkoittaa puheessani sitä suoritusta, jonka terve kansalainen pystyisi tekemään saadakseen kansalaispalkan, muita sosiaalisia etuuksia tai ”krediittejä”, joilla hän voisi itse hankkia palveluita / suorituksia. ”Työ” sinänsä määriteltäisiin hyvin väljästi siten, että tämä suoritus olisi merkittävää jollekin, hyödyttäisi siis jotakin / joitakin tai luontoa. Kyse ei olisi ”palkkatyöstä”, vaan korvaavasta suoritteesta. Ei olisi siis tarkoitus laittaa työttömät kilpailemaan työtätekevien kanssa samoilla apajilla (ja mahdollisesti pienemmällä korvauksella), vaan antaa sisältöä elämään niin suoritteen tekijälle kuin sen vastaanottajallekin sopivaa korvausta vastaan. Tämä suorite voisi olla esimerkiksi klapien pilkkomista, ikkunoiden pesua, lapsenlikkana istumista, lumen luontia tai vaikka lukutunnin vetämistä. Siis sellaista askaretta, johon henkilö kykenee ja joka tuo hänellekin työn tekemisen iloa.

Näin ketään ei jätettäisi yksin, ja kaikki kantaisivat vastuuta toisistaan omalla osaamisellaan ja panoksellaan. Elämässä pärjäisi ilman taistelua, ja jokainen löytäisi oman paikkansa: voisi olla hyvä ja tarpeellinen jossakin. Kyseessä olisi yleisesti tunnetusta aikapankista paljon jalostetumpi versio, jota tukisivat niin päättäjät kuin muutkin viranomaiset. Tietotekninen järjestelmä olisi maanlaajuinen, ja rekisteröintiin käytettäisiin vahvaa tunnistautumista väärinkäytösten välttämiseksi. Tiedot tehtävistä ja tekijöistä olisivat julkisia (nimimerkin alla), ja valvontaa voisi tehdä kuka hyvänsä.

Kansalaisvelvollisuudet kasvattaisivat kansalaistunnettamme ja yhteenkuuluvuuttamme sekä poistaisivat eriarvoisuutta. Tämä ei yksinomaan mahdollistaisi vaan myös velvoittaisi maahanmuuttajatkin tekemään sellaista työtä, josta niin yhteiskuntamme kuin he itsekin hyötyisivät integroitumalla paremmin yhteiskuntaamme. Kaikkien panos olisi merkittävä, ja kukin myös ymmärtäisi sen itse: tekemällä hyvää saisi itselleen hyvää. Ei niin että olisi lottovoittoa syntyä Suomeen, vaan asua Suomessa.

Tämä kansalaisvelvollisuus/palkka -järjestely edellyttäisi syvää etukäteissuunnittelua eri sidosryhmien kanssa sekä hyvin tehokasta modernin tietotekniikan ja digitalisaation hyväksikäyttöä. Kysymyksessä olisi siis eräänlainen koko maamme kattava aikapankki.

Suurin ongelma tässä on verottaja. Verohallinto on julkaissut 4. 11. 2013 ohjeensa ”Luonnollisen henkilön tekemän talkoo-, naapuriapu- ja vaihtotyön verotus”, jonka mukaan ”vaihtotyö” voi olla verollista tai verotonta tapauskohtaisesti.

Työttömien työllisyysvelvoitteesta kirjoitettiin kovasti syksyllä 2013. Miten vältymme siltä, että järjestelmässä yritykset ja/tai kunta teetä halvalla ns. paskatyöt. Palkan ja sosiaaliturvan (-etuuden) sotkeminen keskenään on herkkä paikka monelle, ja vaarallistakin, ainakin poliittisesti, vaikka hyvinvointiyhteiskunnassa olemmekin. Kuitenkin, jos molemmat (palkka / turva) palvelevat samaa roolia, siis ihmisen hengissäsäilymisen rahoittamista, niin aika laillahan sitä pakkoavioliitossa ollaan. Kuinka kannustamme ihmistä tekemään / hakemaan ”oikeita” työtä?

Niin, suurin ongelma nykyjärjestelmässämme onkin ”kannustinloukku”. Juuri tähän haluan ongelmaan haluan puuttua kansalaisvelvoitteilla. Niiden käyttöönotto merkitsisi KELAn tukijärjestelmien täydellistä uudelleenluomista, vähintäänkin koko älyn (tai älyttömyyden) uudistamista. KELAn johtava tutkija Pertti Honkanen kirjoitti blogitekstissään 8. 1. 2014 workfare -keskusteluista 1980-luvun USA:ssa ja Englannissa, todeten usein kääntöpuoleksi perinteisen työllisyyspolitiikan hiipumisen.

Mitä perinteistä työtä meillä on kohta enää jäljellä? Kun digi tulee, maahanmuuttajat tulee, robo tulee, tekoäly tulee, sote tulee, e-raha tulee, ilmastonmuutos tulee ja Talvivaara menee.. ei vaan digi on, maahanmuuttajat on, robo on, tekoäly on, sote tulee väkisin, e-raha on, ilmastonmuutos on ja Talvivaara meni jo, niin onko meillä ihan aikuisten oikeasti ja lasten leikisti tulevaisuudessa järkevä odottaa sitä hetkeä, että tässä tai missään muussakaan maassa olisi 100 % työllisyys? Tarkoitan siis niitä ”oikeita” perinteisiä töitä tekeviä?

Olisiko meidän aika herätä tästä kuopastamme ja todeta, ettei Suomessa ole sellaisia luonnonvaroja ja markkinoita, että täällä riittäisi kaikille ihan ”oikeaa palkkatyötä”; ja toisaalta, että nykyinen tukijärjestelmämme kannustinloukkuineen takaa sen, että siinä olijoilla ei ole intoa, halua eikä lopulta edes mahdollisuutta työllistymiseen.

Jotain tarttis tehä. Minä ehdotan, että kokeillaan vaikka vuoden verran 1000 stadilaisella kansalaisvelvoitteita, joita vastaan he saavat vaikka ilmaiset HSL:n matkaliput ja sisäänpääsyt kaupungin liikuntapaikkoihin tai muuta mukavaa, jos ei tässä heti parempaa keksitä. – Mutta sehän toki tehdään, kun tätä mietitään

yhdessä paremmin!