Sosiaalinen oikeudenmukaisuus = tasa-arvo?

Todellista tasa-arvoa ei ole koskaan vallinnut ihmisten maailmassa eikä ihmiset taas pidä huolta (muista) eläinlajeista tasa-arvoisesti. Vanha totuus on, että raha tulee rahan luokse, ja ilman yhteiskunnan myötävaikusta köyhimmät lakkaisivat kokonaan. Luonnossa heikoin laji kuolee pois.

Kun ihminen on kehittänyt yhä tehokkaampia tapoja riistää luontoa oman elintasonsa rikastamiseksi, alamme lähestyä rajaa, missä maapallo ei kestä enää rasitusta. Meidän tulee yhä enemmän miettiä tekojemme seuraamuksia, jos haluamme vielä tulevienkin sukupolvien asuvan täällä. Kun yksilönvapauksia korostetaan, ja rikas saa tehdä mitä haluaa ja köyhä mitä voi, on kyse lopulta omista valinnoista. Molemmat voivat heittää perunankuorensa biojätteeseen tai sekajätteeseen.

Kun halutaan tasa-arvoa ihmisten välille, niin miksi sitten käytetään progressiivista verotusta? Ei sosiaalinen oikeudenmukaisuus ole sama asia kuin tasa-arvo. Se tarkoittaa, että vähempiosaisia pitää tukea parempiosaisten kustannuksella.

Tasa-arvossa ei ole kyse sosiaalisesta luokasta, sukupuolesta, iästä, uskonnosta, koulutuksesta eikä monesta muustakaan seikasta. Tasa-arvo lähtee liikkeelle kunnioituksesta, jota ilmennetään hyvillä tavoilla ja käytöksellä. Tasa-arvo on suvaitsevuutta, erilaisuuden hyväksymistä. Tasa-arvo on osa ihmisoikeuksia, kuten sananvapauskin.

Aina kaikesta ei voi olla yhtä mieltä. Mutta jos asiat riitelevät eivätkä ihmiset, niin kunnioitus säilyy.

Yhdessä paremmin!