Arvot

Miksi kunnallisvaaliehdokkaan pitää osata lausua eutanasiasta, vaikka lait säätää hallitus ja hyväksyy eduskunta? Julkisen päättäjän määräävin piirre on hänen arvomaailmansa. Näin minä uskon, ja perustelen sitä seuraavasti.

1)  On täysin sallittua kääntää takkinsa yhtä usein kuin vaihtaa sukkansa.

Eräs tuttuni huomautti minulle taannoin Skypessä, että katsopas perustuslain 30.2: ”Kansanedustajaa ei saa asettaa syytteeseen eikä hänen vapauttaan riistää hänen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden tai asian käsittelyssä noudattamansa menettelyn johdosta, ellei eduskunta ole siihen suostunut päätöksellä, jota vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä on kannattanut.

Niinpä. Laki nojalla kansanedustaja saa tehdä ja sanoa melkein mitä huvittaa, ellei 5/6 hänen vertaisistaan nouse tätä vastaan. Ei siis ole käsitettä katteeton poliittinen lupaus, koska poliittinen lupaus ei ole sitova. Voimme sopia tässä kahden kesken mitä vain, mutta se ei ole pätevä (perustus)lain vastaisena.

2) Kieltäytyminen uudesta tiedosta on turmiollista. Onko järkevää pitää sanastaan kiinni kaikissa tilanteissa, vaikka siitä aiheutuisi enemmän haittaa kuin hyötyä? Jos sitoutuu vastustamaan ydinvoimaa periaatteellisista syistä, niin mitä sitten jos tiede onnistuu ratkaisemaan (kylmä)fuusion tuotantokysymykset ja kehitetään vielä turvallinen & kustannustehokas tapa ydinjätteen käsittelyyn?

Jos tuulivoiman infraäänen haittaväitteet osoittautuvat suurella populaatiolla todeksi, niin voidaanko silti pitää kiinni tästä ”vihreästä” ja uusiutuvasta energialähteestä?

3) Laiha sopu on parempi kuin lihava riita. Monasti ei ole kysymys kyllä-ei -päätöksistä, mutta poliittisista lehmänkaupoista kylläkin. Jos päättäjän tarkoituksena tavoitella omaa etuaan, niin onko tässä kysymys kyseisen henkilön etiikasta, moraalista, arvoista vai arvomaailmasta? Päättäjän pitää osata neuvotella, siis tulla juttuun erilaisten ihmisten kanssa. Millainen neuvottelija on suvaitsematon henkilö?