Vastaukseni Ylen kuntavaalikoneeseen 2017

Tästä pääset suoraan Ylen kuntavaalikoneeseen 2017. Voit myös lukea alla vastaukseni luomani grafiikan siivittämänä. 🙂


Klaus Riederer

Perussuomalaiset
Helsinki

Ehdokasnumero

 

831

 

Ikä
45

Sukupuoli
Mies

Kaupunginosa/kylä
Vartiokylä

Äidinkieli
suomi

Miksi juuri sinut kannattaisi valita kunnanvaltuustoon?

Olen rohkea, sisukas, idearikas, tarkka ja kokeilunhaluinen enkä luovuta helpolla. Olen motivoitunut, minulla on aikaa ja kykyä kehittää päätöksentekoa yhteiseksi parhaaksi.
YHDESSÄ PAREMMIN!

Mitä asioita haluat edistää tai ajaa tulevalla vaalikaudella?

Haluan muuttaa julkista päätöksentekoa järkevämmäksi, avoimemmaksi ja vastuullisemmaksi. Ensin pitää miettiä mitä, miksi ja vasta sitten miten. Keskustella ja neuvotella, kuntalaistenkin kanssa, ennen laajojen suunnitelmien tekemistä. Yksilöiden valtaa tulee rajoittaa. Kaikkien päästävä netistä tarkastamaan hankintoja. Vähemmän korruptiota, petoksia, välistävetoa ja oman edun tavoittelua! Meillä tulisi olla kansalaisvelvollisuudet, niin että hyvä teko tuottaisi lisää hyvää.
YHDESSÄ PAREMMIN!

Mitkä ovat vaalilupauksesi? Nimeä kolme lupausta.

Vaalilupaus 1
Teen parhaani enkä sulje korviani enkä silmiäni keneltäkään. Kunnioitan kaikkia ja heidän mielipiteitään, vaikka olisinkin aivan eri mieltä.

Vaalilupaus 2
Huomioin perheeni, muiden ja oman jaksamisen, jotta emme palaisi loppuun. Tehdään YHDESSÄ PAREMMIN!

Vaalilupaus 3
Lupaan hymyillä ja nauraa enemmän. Hoidan velvollisuuteni tosissani, mutta en ota sitä kuolemanvakavasti enkä edellytä sitä muiltakaan.

Linkit

Kotisivun osoite:
http://yhdessaparemmin.kar.fi

Facebook-profiilin osoite:

Twitter-profiilin osoite:
https://twitter.com/yhdessaparemmin

Työ ja koulutus

Työnantaja
yksityinen

Ammattiasema
yrittäjä

Ammatti
Valokuvaaja

Koulutus
korkeakoulututkinto

Kielitaito
suomi, ruotsi, englanti, saksa, espanja, joku muu

Poliittinen toiminta

Poliittisen puolueen jäsen
kyllä

Poliittinen kokemus
ei mitään näistä

Vaalirahoitus

Käytän vaaleihin rahaa
500- 1 000 euroa

Ulkopuolisen rahoituksen osuus
21-50%

Tärkein ulkopuolinen rahoituslähde
yritysten tuki

Taloudelliset sidonnaisuudet

Olen mikroyrityksen KAR Oy:n ainoa osakkeenomistaja, hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja. Yritykseni tukee kampanjointiani saaden siitä PR-näkyvyyttä. Samalla yritys testaa ja oppii uusia tuotantomenetelmiä saaden työreferenssejä.

Vuositulot
alle 20 000 euroa

Sijoitusten arvo (esim. osakkeet – rahastot)
10 000-50 000 euroa

Perhe ja vapaa-aika

Lapsia
ei

Perheeseeni kuuluu:
Minulla ei ole ns. omaa perhettä (olen sinkku), mutta läheisiäni ovat äitini ja isoveljeni.

Vapaa-ajalla sydäntäni lähinnä on:
Valokuvaus antaa sisältöä elämääni ihmetellessäni maailmaa linssin läpi. Hukun sieluni syvyyksiin, kun improvisoin pianolla. G-voimia haen ratalumilaudalla enkä koskaan lakkaa ajamasta polkupyörällä.

Uskonnollinen yhteisö
evankelis-luterilainen kirkko

Näkyminen muissa vaalikoneissa

Sallittu kaikissa vaalikoneissa.

Videot

1. Miksi sinä olisit sopiva henkilö päättämään kuntasi asioista?

2. Kuka on tärkein esikuvasi ja miksi?

3. Jos sinut valitaan, mitä teet ensimmäisenä?

Vaalikonevastaukset

Kysymykset 1.1 – 1.5: Oppi

1.1 Nuoret on velvoitettava jatko-opintoihin tai työharjoitteluun suoraan peruskoulun jälkeen.


Helsingin ja Suomen velanotto vain kasvaa, niin että nykyisen kaltaiset palvelut ja sosiaalietuudet ovat pitemmän päälle kovin, ehkä liiankin, raskaita julkiselle taloudellemme. Työn ja korvauksen siitä käsite tulisi määritellä uudelleen. Kansalaispalkka on hyvä idea, mutta vielä parempi olisi kansalaisvelvollisuudet kansalaispalkkaa vastaan, mitä ideoin ensi kerran jo 13. 4. 2011. Jos koulussa hypätään digiloikkaa, pitää loikkareiden myös oppia, että raha ei kasva puussa.

Jos jo heti peruskoulun jälkeen nuorta ei onnista opiskelu eikä työharjoittelu emmekä yhteisönä puutu tilanteeseen lainkaan, millaisen kuvan se antaa yhteiskunnastamme? Jos emme halua antaa maahanmuuttajille ilmaisia etuuksia, miksi kantasuomalainen voisi saada nämä heti peruskoulun käytyään?

Jatko-opinnot ja työharjoittelu eivät suoraan takaa, että sitten nuorelle olisi mahdollisuus pärjätä omillaan, mutta ilman niitä hänen mahdollisuutensa ovat vielä heikommat. Useat nuoret ovat pikavipeillä joutuneet velkakierteeseen ja joutuneet väliinputoajiksi. Heidän suurin haaveensa on ollut opiskella itselleen ammatti, ja päästä kunnon töihin. Monet rikkaaksi syntyneetkin ovat julkisuudessa kertoneet, että haluavat olla kuten muutkin ”tavikset”, opiskella ja tehdä töitä. Hekin haluavat tehdä jotakin hyödyllistä.

Voisin ajatella, että nuorelle annetaan mahdollisuus vuoden harkinta-aikaan tulevaisuudestaan, mikäli hän on epävarma mihin haluaa jatkossa, ja jos hänen vanhemmillaan on varaa maksaa hänen elämisensä tämän ajan. Kuitenkin tämän jälkeen hänen on viimeistään mentävä soveltuvuustesteihin, jotka velvoittavat nuoren sitten opintoihin tai työharjoitteluun, jos hän ei itse vieläkään pysty / osaa päättää jatkostaan.

Yhdessä paremmin!

1.2 Kuntien tulee tarjota lasten päivähoidon varhaiskasvatus ilmaiseksi kaikille lapsille.


Emme voi ajatella, että kaikki kuntalaiset saavat kaikki merkittävät peruspalvelut täysin ilmaiseksi, vaikka kyse olisi hyvinkin tärkeistä asioista, kuten lasten päivähoidon varhaiskasvatuksesta. Yhteiskuntamme maksukyky ei kerta kaikkiaan kestä tällaista, se on jo nyt äärirajoillaan.

Osa yhteiskunnassamme hyötyy merkittävästi etuuksista, ja osa jää silti vaille. Tukijärjestelmää tulee muuttaa joustavammaksi, tapauskohtaista harkintaa lisäämällä. Yhden luukun periaate ja kansalaispalkka ovat hyviä toteutusmalleja. Tärkeää on löytää tasapaino etujen ja velvoitteiden välillä. Esimerkiksi jos kunta tukee lasten hoitamista kotona merkittävästi, tulisi korotetun tuen saajalla olla velvoite myös hoitaa soveltuvalla tavalla muidenkin lapsia.

Onko Suomi valmis kansalaisvelvollisuuksiin, ja ennen kaikkea, onko verottaja valmis tähän?

Yhdessä paremmin!

1.3 Kouluissa pitää olla vähintään kerran viikossa kasvisruokapäivä.


Jo nyt paljon vettä kuluttavalle ja kasvihuonekaasupäästöjä tuottavalle lihakarjatuotannolle haetaan voimakkaasti muita vaihtoehtoja. Lastemme olisi hyvä oppia jo koulussa, että lihaa ei jatkossa riitä kaikille ja sille löytyy muita hyviä vaihtoehtoja.

Itse arvioisin, että keskimäärin vain kerran viikossa kasvisruoan tarjoaminen koulussa on vielä liian vähän, sitä tulisi olla 1 – 3 kertaa viikossa, määrää sopivasti vaihdellen vuodenkierron ja esimerkiksi koulussa järjestettävien teemaviikkojen mukaan.

Eikö koulun tehtävä ole kasvattaa lapset myös ympäristövastuuntunteviksi kansalaisiksi?

Yhdessä paremmin!

1.4 Kunnan tulee tukea kulttuuria antamalla tilojaan ilmaiseksi yhdistysten käyttöön.


Yhteiskunnassamme eriarvoisuus yhä kasvaa. Meidän tulisi määritellä työn ja vastikkeen käsitteet uudelleen. Kansalaispalkka on hyvä idea, mutta vielä parempi on kansalaisvelvollisuudet kansalaispalkkaa vastaan.

Meidän tulisi ymmärtää, että kaikki työ on arvokasta, ja kaikki aktiivinen tekeminen on työtä. Meidän tulisi myös ymmärtää, että kaikesta työstä ei tarvitse maksaa rahapalkkaa, vaan korvauksen voisi saada muutoinkin kuin rahana.

Kulttuuria on monenlaista, laajasti ajatellen kaikki ihmisen tekemä ja tuottama on kulttuuria. Olisi väärin ajatella, että ”tämänlaista” kulttuuria kunta voi tukea vastikkeetta, mutta ”tuollaista” kulttuuria ei voi tukea. Ei pidä rajata, mitä / minkälaista yhdistystä kunta voi tukea ja mitä ei.

Kunnalla on monenlaisia ylläpitokuluja tiloistaan, olivat ne sitten tyhjinä tai eivät. Tyhjäkäytössä ne eivät kuitenkaan palvele ketään. Emme voi kuitenkaan edellyttää, että kunta jakaa tilojaan muiden käyttöön saamatta siitä lainkaan mitään vastinetta. Riippuen yhdistyksen toiminnasta, sen jäsenet voisivat kantaa yhdessä kortensa kekoon jonkin vastapalveluksen muodossa. Olisiko tämä vastike sitten vain tilojen siivoamista (vähintäänkin oman käytön jälkeen), auttaminen kahvitarjoiluissa muussa kunnan tilaisuudessa, järjestelmällä ohjelmaa kunnan seniorikotiin tai mitä tahansa, olisi sovittavissa osapuolten käsken vapaasti.

Meidän tulisi ymmärtää, että kaikki työ on arvokasta, ja kaikki aktiivinen tekeminen on työtä. Meidän tulisi myös ymmärtää, että kaikesta työstä ei tarvitse maksaa rahapalkkaa, vaan korvauksen voisi saada muutoinkin kuin rahana.

Aikapankki on minusta hyvä idea, vaikka verottaja ei siitä pitänytkään, koska se verottajan mukaan veronkiertoa. Mitä jos lakeja muutettaisiin sellaisiksi, että kaikista vastikkeista ei tarvitse maksaa rahallista veroa, jos tämän vastikkeen eteen on tehty työtä, joka on arvokasta toiselle, ja lopulta meille kaikille: Suomelle? Jos kansalaispalkkaa jo kokeillaan, miksei myös kansalaisvelvollisuuksia voitaisi kokeilla?

Kun jo palvelutkin muuttuvat digitaalisiksi, tarvitsemme aivan uudenlaista ajattelua. Vai onko tämä paluu vanhaan, vaihdantatalouteen?

Yhdessä paremmin!

1.5 Koulujen opetusryhmät ovat jo niin isoja, että oppiminen häiriintyy.


Koululaitos on kovassa ristitulessa. Halutaan tarjota paljon valinnaisuutta ja yksilöllisyyttä, mutta luokkakoot kasvavat säästöjen ja tehokkuuden paineessa. Yksityiskoulut ja ”koulushoppaaminen” yleistyvät.

On selvää, että mitä suurempi on luokkakoko, sitä enemmän on ongelmia opetuksen järjestämisessä. Pienemmässä opetusryhmässä opettajan on helpompi hallita joukkoa, ja häiritsijät eivät kehtaa olla vauhdissa samaan malliin kuin suuressa ryhmässä.

Myös oppilaiden erilaisuus, tiedot ja taidot, mutta erityisesti motivaatio vaihtelee. Tasoryhmiin jakaminen toisi kuitenkin pitkässä juoksussa ongelmia ennen kaikkia oppilaille.

Peruskoulun tarkoitus on lopulta kasvattaa lapsia kunnollisiksi yhteiskunnan jäseneksi, johon liittyvät hyvät tavat ja käytös, kulttuuri ja yleiset pelisäännöt. Elämässä kaikki joutuvat olemaan ja tulemaan toisten kanssa toimeen, enemmän tai vähemmän.

Yhdessä paremmin!

Kysymykset 2.1 – 2.5: Hoito

2.1 Vanhuksilla on oltava oikeus palvelukotipaikkaan, koska nykyinen kotihoito ei ole riittävää.


Pääsääntöisesti voidaan todeta, että vanhusten kotihoito on riittämätön. On oikein ajatella, että niin kauan kuin seniori pystyy kotonaan toimimaan ilman merkittäviä ongelmia, hänen tulee voida asua kotonaan.

Vaihtelua riittää niin senioreiden pärjäämisessä kuin kotihoidossakin. Silti suomalaista yhteiskuntaa omalla panoksellaan tukenutta senioria ei pidä jättää yksin, ja hänellä on oltava oikeus palvelukotipaikkaan.

Mutta tarvitsemmeko lopulta kaikille senioreille palvelukoteja? Mitä jos hän on niin hyväkuntoinen, että tarvitsee vain apua kotona askareisiin? Miksei naapurin työtön rouva voisi katsoa seniorin perään, ja saada siitä sitten itselleen hyötyä (vastiketta) toista kautta, vaikka ilmaisen kuukausilipun?

Meidän tulisi ymmärtää, että kaikki työ on arvokasta, ja kaikki aktiivinen tekeminen on työtä. Meidän tulisi myös ymmärtää, että kaikesta työstä ei tarvitse maksaa rahapalkkaa, vaan korvauksen voisi saada muutoinkin kuin rahana.

Aikapankki on minusta hyvä idea, vaikka verottaja ei siitä pitänytkään, koska se verottajan mukaan veronkiertoa. Mitä jos lakeja muutettaisiin sellaisiksi, että kaikista vastikkeista ei tarvitse maksaa rahallista veroa, jos tämän vastikkeen eteen on tehty työtä, joka on arvokasta toiselle, ja lopulta meille kaikille: Suomelle? Jos kansalaispalkkaa jo kokeilleen, miksei myös kansalaisvelvollisuuksia voitaisi kokeilla?

Kun jo palvelutkin muuttuvat digitaalisiksi, tarvitsemme aivan uudenlaista ajattelua. Vai onko tämä paluu vanhaan, vaihdantatalouteen?

Yhdessä paremmin!

2.2 Nykyisten kuntatyöntekijöiden työpaikat on turvattava sote-uudistuksessa.


Terveyspalvelujen tuottamisessa tärkeää ei ole tuottajan julkinen tai yksityisen luonne sinänsä, vaan miten palvelut toteutetaan kuntalaisille. Julkinen ei sinänsä takaa laatua, jota ei välttämättä saada kovalla rahallakaan. Kuitenkin, jos viulut maksetaan julkisista varoista, olisi väärin, että niillä ylläpidettäisiin yksityisen yrityksen voitonjakoa. Ei sote-uudistus saa olla kädenojennus vain tietylle (yksityiselle) sektorille tehdä enemmän rahaa veronmaksajien kustannuksella. Mutta mitä sitten tehdään, jos Suomeen tuloveronsa maksava yksityinen pystyy tarjoamaan saman laatutason ja edullisemmalla hinnalla?

Emme voi ajatella, että mikään työpaikka sellaisenaan olisi turvattu, ns. suojatyöpaikka. Toisaalta emme voi myöskään lähteä siitä ajatuksesta, että julkisin varoin maksettavat julkiset palvelut yksityistetään samalla palveluja heikentäen ja vanhat työntekijät työttömiksi tehden. Yksityisellä palveluntarjoajalle tulee asettaa velvollisuus palkata ensisijaisesti vanhoja kuntatyöntekijöitä. Jos vanhat työntekijät eivät halua ottaa uusia työtehtäviä vastaan, ei kai auta muu kuin katsoa peiliin.

Sote-uudistus on vieläkin varsin avoin. Tarvitsemme järjestelmän, jossa kuka tahansa pääsee netistä tarkistamaan, että homma toimii ilman hyvää veljeilyä ja siskoilua, korruptiota, petoksia ja välistävetoa.

Yhdessä paremmin!

2.3 Sosiaali- ja terveyspalveluiden toimivuus on tärkeämpää kuin sijainti.


Terveyspalvelujen tuottamisessa tärkeintä on palvelujen toimivuus palvelujen käyttäjälle.

Maamme on pieni ja harvaan asuttu maa. Ongelmallisinta on sote-palvelujen tuottamisessa on se, että asumistiheys vaihtelee suuresti. Miten voimme kustannustehokkaasti toteuttaa sote-palvelut koko maan laajuisesti? Emme mitenkään.

On selvää, että julkiset ja yksityiset palvelut, olivatpa ne sosiaali/terveysalaa tai eivät, eivät voi olla yhtä laadukkaita joka puolella Suomea. Lisäksi esim. sote-palveluiden kustannukset ovat ja tulevat olemaan erisuuruiset alueesta riippuen.

Emme silti voi lähteä siitä ajatuksesta, että joissain päin Suomea ei voi asua lainkaan, koska siellä ei ole mitään palveluita (erämaa-alueet pois lukien). Sote-palveluihin täytyy asettaa minimitaso, joka on kaikilla asuinalueilla saatava.

Mitä edellä kirjoitan ”Suomesta” on suoraan korvattavissa sanalla ”Helsinki”. Emme voi ajatella, että kaikissa Helsingin kaupunginosissa olisi esimerkiksi oma terveyskeskus. Jos potilas on esimerkiksi liikuntarajoitteinen, hänellä on silti vaikea päästä lääkärille, vaikka tämä olisi ”vain” yhden kilometrin päässä. On siis mietittävä, miten sote-palvelut voidaan tuottaa järkevästi, tehokkaasti ja ainakin jossain määrin yksilön erityistarpeet huomioiden. Onko se sitten tuettu taksikyyti, lääkärin kotikäynti vai mitä, jää tapauskohtaisesti harkittavaksi.

Tarvitsemme myös järjestelmän, jossa kuka tahansa pääsee netistä tarkistamaan, että homma toimii ilman hyvää veljeilyä ja siskoilua, korruptiota, petoksia ja välistävetoa. Meille ei ole varaa kaiken sote-säätämisen jälkeen todeta kymmenen vuoden kuluttua, että metsään mentiin, mitäs sitten tehtäisiin?

Jokaisella kunnalla tulee säilyä itsemääräämisoikeus ainakin tiettyyn rajaan asti. Tarvitsemme järkevämpää, avoimempaa ja vastuullisempaa maamme yhteisistä asioista päättämistä, toivottavasti maakuntalaki tulee tässä avuksi. Kaupungistuminen tapahtuu maaseudun kustannuksella. Nyt ollaan maahanmuuttajavastaisia, seuraavaksi olemme kuntaanmuuttajavastaisia. Ei asuinpaikan valinta ole aina pelkästään yksilön oma valinta. Mitä voimme tehdä maamme eriarvoistumisen poistamiseksi?

Yhdessä paremmin!

2.4 Kunnallisten terveyspalveluiden yksityistäminen tuo palveluihin tehokkuutta ja säästää kustannuksia.


Huomaa myös vastaukseni edellä Kysymyksiin 2.2 ja 2.3.

Terveyspalvelujen tuottamisessa tärkeää ei ole tuottajan julkinen tai yksityisen luonne sinänsä, vaan miten palvelut toteutetaan kuntalaisille. Julkinen ei sinänsä takaa laatua, jota ei välttämättä saada kovalla rahallakaan. Kuitenkin, jos viulut maksetaan julkisista varoista, olisi väärin, että niillä ylläpidettäisiin yksityisen yrityksen voitonjakoa. Ei sote-uudistus saa olla kädenojennus vain tietylle (yksityiselle) sektorille tehdä enemmän rahaa veronmaksajien kustannuksella. Mutta mitä sitten, jos yksityinen maksaa tuloveronsa Suomeen, pystyy tarjoamaan saman laatutason edullisemmalla hinnalla ja silti tarjoamaan vanhoille kuntatyöntekijöille etuoikeuden uusiin sote-työpaikkoihin?

Eri palvelujen yksityistämisestä maailmalla on sekä hyviä että huonoja esimerkkejä eikä tästä voi vetää suoria johtopäätöksiä miten Suomen sote-palveluissa tulisi välttämättä käymään palveluja yksityistämällä. Ainoa mikä on varmaa, on että yksityistämisen lisää kilpailua, alalla kuin alalla.

Mikäli palveluntuottajan laatua ja toimintaa ei kunnolla valvota, on luultavaa, että saavutetut edut jäävät pienemmäksi ja haitat suuremmiksi kuin on kaavailtu.

Tarvitsemme järjestelmän, jossa kuka tahansa pääsee netistä tarkistamaan, että homma toimii ilman hyvää veljeilyä ja siskoilua, korruptiota, petoksia ja välistävetoa. Meille ei ole varaa kaiken sote-säätämisen jälkeen todeta kymmenen vuoden kuluttua, että metsään mentiin, mitäs sitten tehtäisiin?

Yhdessä paremmin!

2.5 Avohoidon suosiminen mielenterveystyössä luo turvattomuuden tunnetta.


Vaikka olenkin tohtori ja tehnyt (kuulo)tutkimusyhteistyötä lääkäreidenkin kanssa, en ole lääkäri.

En ole myöskään saanut itse hoitoa mielenterveyteeni, vaikka ehkä olisi pitänyt saada. Yhden kerran olen asiasta jutellut lääkärin kanssa, joka vain tarjosi minulle lääkkeitä, joista kieltäydyn – eiväthän ne paranna syytä huonoon olooni, vaikka oireeni siitä poistaisivatkin. Minun kantani silloin oli ja yhä on, että miksemme voi olla (aina) rehellisiä, edes silloin kun käymme lääkärillä? Jos lääkäri kysyy, mikä sinua vaivaa / mieltäsi painaa, kerro se rehellisesti.

Kysymyksen 2.5 väittämä on epämääräinen, koska siinä ei kerrota kenelle turvattomuuden tunne syntyy, tuleeko se potilaalle vai ulkopuolisille vai molemmille, siis kaikille?

Voisin kuvitella, että mieleltään heikko potilas, joka haluaisi konkreettista hoitoa laitoksessa eikä sinne pääse, kokee olonsa turvattomaksi. Toisaalta vahva henkilö ei välttämättä ole sitä mieltä, että hänet pitäisi sulkea laitokseen, joten on onnellisempi avohoidossa.

Sitten taas ne henkilöt, jotka tietävät, että kyseisellä yksilöllä on mielenterveysongelmia, ja että hänet pitäisi laittaa laitokseen hoidettavaksi, mutta esimerkiksi varojen puutteessa näin ei toimita, kokevat varmasti turvattomuuden tunnetta tietäessään, että kaduilla voi tulla vastaan jopa pakkohoidonkin tarpeessa olevia ihmisiä.

Jos avohoitoa suositaan yksinomaan säästämistarkoituksesta, tämä saanee monet myös ajattelemaan, että sairaista ei välitetä yhteiskunnassamme, mikä sekin lisää yleistä turvattomuuden tunnetta.

Itse näkisin, että väittämä yleisenä väittämänä pitää jokseenkin paikkansa, vaikka näin ei tulisikaan ajatella. ihminen pitäisi nähdä yksilönä, jolla on henkilökohtaisia tarpeita, ja että ihmisen vapauteen kajoaminen pakolla (pakkohoidolla) on hyvin radikaali tapa puuttua ihmisen perusoikeuksiin.

Kysymykset 3.1 – 3.5: Raha

3.1 Kuntaveroa voidaan laskea roimasti, koska suuri osa tehtävistä siirtyy maakuntahallinnolle.


Nyt valtaosa suurituloisimmista maksaa pääosin pääomatuloveroa, josta ei mene kunnallisveroa. Sote–uudistuksen alkuun valtio maksaa sote-palvelut, mutta jatkossa niiden rahoittamiseksi voi tulla maakuntavero. Jos verotusta muutettaisiin siten, että pääomatulovero sisältäisi kunnallisen ja valtiollisen osuuden, kunnilla saattaisi olla enemmän tuloja käytössään. Tai sitten ei olisi, jos valtion muu tuki vähenisi.

Jos jatkossa kuntaverolla maksetut sote-palvelut siirtyvät muilla veroilla maksettavaksi, ja kun tähän mennessä sote-palvelut ovat muodostaneet suuren osan kunnan menoista, on loogista ajatella, että kuntaveroa voidaan laskea. Tämä kuitenkin edellyttää, että mahdolliset yksityiset sote-palvelujen tuottajat maksavat tuloveronsa Suomeen. Toisaalta pitää myös ajatella, että olemmeko tyytyväisiä kunnan muihin (kuin sote-) palveluihin, jotka esimerkiksi Helsingissä luokitellaan seuraavasti:

• Kulttuuri ja vapaa-aika
• Päivähoito ja koulutus
• Liikenne ja kartat
• Kaupunki ja hallinto
• Asuminen ja ympäristö

Olemmeko valmiit maksamaan lisää veroja näiden muiden palveluiden parantamiseksi?

Helsinki ottaa jatkuvasti lisää velkaa, kuten valtio ja muutkin maat. Kaupunki myös myy jatkuvasti omaisuuttaan. Mitä jää jäljelle kun todella paha tilanne tulee? Miksi Helsingissä 5 minuutin julkisen kulkuneuvon odotus on piinaa, samalla kun maaseudulla vain onnella pääsee onnikalla kerran tunnissa? Onko meillä pakko olla Raide-Jokeri, Länsimetro, Kruunusillat, Pasilan tornitalot, Keskuskirjasto, Guggenheim? Miksi kaupungissa ei haluta luopua mistään ja maaseudulla on pakko luopua lähes kaikesta? Missä on tasapaino?!

Itse näkisin yhtenä ratkaisuna tehdä Helsingistä paremman paikan asua, työskennellä, yrittää ja viihtyä määrittämällä työn ja siitä saadun vastikkeen uudelleen. Kuntalaisille voitaisiin asettaa kansalaisvelvollisuudet, niin että ketään ei jätettäisi yksin, ja kaikki kantaisivat vastuuta toisistaan omalla osaamisellaan. Kyseessä olisi aikapankista paljon jalostetumpi versio, jota tukisivat niin päättäjät kuin muutkin viranomaiset.

Kansalaisvelvollisuuksien olemassaolo kasvattaisi kansalaistunnettamme ja yhteenkuuluvuuttamme sekä poistaisi eriarvoisuutta. Se ei vain mahdollistaisi vaan myös velvoittaisi maahanmuuttajatkin tekemään sellaista työtä, josta niin yhteiskuntamme kuin he itsekin hyötyisivät integroitumalla paremmin yhteiskuntaamme. Kaikkien panos olisi merkittävä, ja kukin myös ymmärtäisi sen itse: tekemällä hyvää saisi hyvää.

Ei niin että olisi lottovoittoa syntyä Suomeen, vaan asua Suomessa.

Yhdessä paremmin!

3.2 Rakentamista on nopeutettava kansalaisten valitusoikeutta rajoittamalla.


Omakohtaisin kokemuksin niin Helsingissä kuin Loviisassakin olen huolestuneena seurannut, miten kaavoittajat eivät itse noudata lakien ja viranomaisten asettamia muita minimivaatimuksia.

Ymmärrän, että lamassa pitää tehostaa ja lisätä tuottavuutta, mutta silti viranomaisten pitää kantaa vastuunsa. Kansalaisilla on velvoite ja lainmukainen oikeus valvoa itsekin (hallinto)lainkäyttöä, ja se pitää säilyttää. Rajoittamalla kuntalaisten valitusoikeutta tuhottaisiin oikeusvaltiomme periaatteita.

Rakentamisessa ja muussa (yritys) toiminnassa on merkittävä niin sanottu poliittinen riski. Kansalaisten valitusoikeus ei ole tätä. Poliittista riskiä voidaan, ja sitä tuleekin, pienentää muuttamalla päätöksentekoa järkevämmäksi, avoimemmaksi ja vastuullisemmaksi. Tästä kommentoin jatkokysymyksissä laajemmin.

Yhdessä paremmin!

3.3 Yksityisautoilijoita suositaan liikaa kaavoitusratkaisuissa.


Kun Helsingissä on jo miltei valmis Länsimetro, ja Raide-Jokeri tekee tuloaan, niin ei yksityisautoilua ole täällä huippuunsa priorisoitu.

Päästöjä halutaan ja on syytä minimoida. Näin ollen julkinen liikenne on varmasti parempi vaihtoehto yleensä ottaen kuin yksityinen sellainen. Kuitenkin suunnitteluun tarvitaan järkeä ja enemmän vuoropuhelua eri ryhmien kesken, ei jälkikäteen riitely ole koskaan fiksua.

Ei pienessä Suomessa eikä missään muuallakaan ole järkevää, että viranomaiset eivät osaa ja/tai halua keskustella ajoissa ja neuvotella eri osapuolten kanssa aikeistaan. Ei saisi olla ”omia” suunnitelmia, vaan suunnitelmien pitäisi olla yhteisiä. Kaupunkibulevardeista ELY –keskuksen ja Liikenneviraston kanteet hallinto-oikeuteen kertovat surullista tarinaa siitä, että kun kyse on julkisista varoista, ei ole lopulta kyse kenenkään varoista. Kun näin on, ei suunnittelijoilla ole edes henkilökohtaista vastuuta!

Kunnan (ja yritysten) toiminnan on oltava järkevää ja vastuullista. On valvottava, että tasapuolisuutta ei unohdeta ja että oman ja lähipiirin edun tavoittelusta sekä poliittisista lehmänkaupoista päästään eroon!

Päätöksenteko on oltava kaikin puolin avointa. Varmistetaan digitaalisaatiota hyödyntäen, että kuka tahansa pääsee netistä tarkastamaan julkisia hankintoja. Vähemmän korruptiota, petoksia ja välistävetoa hankintoihin!

Yhdessä paremmin!

3.4 Kunnan pitää tukea yrityksiä tarjoamalla niille halpoja tontteja.


Jos kunnalla on vapaana yrityskäyttöön kaavoitettua tonttimaata, ja kyse on vastuullisesta suomalaisesta yrityksestä, en näe mitään syytä sille, etteikö kunnan pitäisi toimia väitteen mukaisella tavalla.

Mikäli kunta tarjoaa tonttia alle markkina-arvon, tulisi kunnan varmistaa sopimuksin, että yritys ei voi jälleenmyydä tonttia ja / tai kiinteistöään eteenpäin (ainakaan tietyn ajan kuluessa ja missään nimessä ulkomaiselle yritykselle) ilman sanktioita, kuten lisäveroseuraamuksia tai sakkoja. Siltä varalta, että yritys yrittää vältellä vastuitaan, voitaisiin myös käyttää vakuusmaksuja, jotka palautuisivat yritykselle määräajan jälkeen, mahdollisesti sovitun koron kera.

Kunnan (ja yritysten) toiminnan on oltava järkevää ja vastuullista. On valvottava, että tasapuolisuutta ei unohdeta ja että oman ja lähipiirin edun tavoittelusta sekä poliittisista lehmänkaupoista päästään eroon!

Päätöksenteko on oltava kaikin puolin avointa. Varmistetaan digitaalisaatiota hyödyntäen, että kuka tahansa pääsee netistä tarkastamaan julkisia hankintoja. Vähemmän korruptiota, petoksia ja välistävetoa hankintoihin!

Yhdessä paremmin!

3.5 Ympäristö- ja luontoarvoista voidaan joustaa, jos siten voidaan lisätä työpaikkoja.


Kun pitää tehdä valinta kaivostoiminnan, kullankaivuun ja luontomatkailun välillä, niin kumpi voittaa? Paljonko Talvivaara-Terraframeen on työnnetty rahaa (2.5 miljardia), ja paljonko se on merkinnyt ”palkkakuluiksi” muutettuina (300 000 euroa per miestyövuosi)?

Suomi on niin pieni maa, ettei se pärjää suurvaltojen polkuhintakilpailussa kun tähän ryhdytään. Monet pienet ja isommatkin valtiot tekevät tiliä turismilla. Miten Suomi elää ekoturismilla tuhottuaan puhtaan luontonsa?

Pitää osata nähdä hanke laajasti. Tarvitaan moniulotteista hyödyt / haitat -harkintaa kerrannaisvaikutuksineen, koko hankkeen elinkaari huomioiden. Tarvitaan usean tahon riippumatonta asiantuntemusta, etupainotteista keskustelua eri sidosryhmien kanssa, jotta ympäristöhaitat voidaan minimoida.

Pitää myös osata arvioida, että esim. toimivaa voimalaa ei kannata purkaa pois, jos elinikäisen laitoksen päästöt voidaan pitää kurissa järkevien teknisten parannusten avulla.

Yhdessä paremmin!

Kysymykset 4.1 – 4.5: Arki

4.1 Oman kuntani tulee ottaa vastaan Suomesta turvapaikan saaneita.


Turvapaikanhakijat tulevat joko luvan kanssa tai ilman vetovoimaiseen pääkaupunkiin. Helsingin pitää kantaa oma osansa siitä vastuusta, johon Suomi on sitoutunut muun muassa EU -sopimuksin. Emme voi kärrätä pakolaisia vain johonkin tiettyyn paikkaan, ja sitten vain ihmetellä, miksi siellä vallitsee aivan eri järjestys kuin muualla Suomessa.

Tärkeintä on järkevä kotouttaminen, integraatio suomalaiseen DEMOKRAATTISEEN yhteiskuntaan siten, ettei synny Rinkebyn kaltaista holtitonta tilannetta. Meidän täytyy varmistua siitä, että turvapaikan saanut ymmärtää, että suomalaisessa yhteiskunnassa saattaa olla täysin toisenlaiset säännöt kuin pakolaisen omassa kotimaassa. Hänen täytyy ymmärtää, että meillä vallitsee (tai ainakin pitäisi vallita) sukupuolten välinen tasa-arvo, ja että demokratia ei ole sama kuin teokratia. Mikäli pakolainen ei ymmärrä eikä suostu kunnioittamaan Suomen lakeja, hänellä on ongelma eikä hän voi jäädä Suomeen.

Kunnan erityisolot jne. tulee ottaa huomioon pakolaisen sijoittamisessa, niin että myös kunta hyötyy tilanteesta saaden juuri sitä hyödyttävää työvoimaa. Tätä varten tarvitsemme tiivistä yhteistyötä yli kuntarajojen, suunnittelua ja arviointia sekä modernia tietotekniikkaa. Ehkä tekoäly osaa auttaa meitä tässä tunteitakin kuumentamassa asiassa?

Itse näkisin yhtenä ratkaisuna tehdä Helsingistä paremman paikan asua, työskennellä, yrittää ja viihtyä määrittämällä työn ja siitä saadun vastikkeen uudelleen. Kuntalaisille voitaisiin asettaa kansalaisvelvollisuudet, niin että ketään ei jätettäisi yksin, ja kaikki kantaisivat vastuuta toisistaan omalla osaamisellaan. Kyseessä olisi aikapankista paljon jalostetumpi versio, jota tukisivat niin päättäjät kuin muutkin viranomaiset.

Kansalaisvelvollisuuksien olemassaolo kasvattaisi kansalaistunnettamme ja yhteenkuuluvuuttamme sekä poistaisi eriarvoisuutta. Se ei vain mahdollistaisi vaan myös velvoittaisi maahanmuuttajatkin tekemään sellaista työtä, josta niin yhteiskuntamme kuin he itsekin hyötyisivät integroitumalla paremmin yhteiskuntaamme. Kaikkien panos olisi merkittävä, ja kukin myös ymmärtäisi sen itse: tekemällä hyvää saisi hyvää.

Ei niin että olisi lottovoittoa syntyä Suomeen, vaan asua Suomessa.

Yhdessä paremmin!

4.2 Kirjastojen palveluista voisi periä vuosimaksun.


En itse ymmärrä, että mikä idea oli rakentaa Helsinkiin uusi keskuskirjasto, kun vieressä on Kirjasto 10 ja Pasilassa vallan mainio pääkirjasto? Onko se liian kaukana Claes Anderssonille, joka ilmeisesti ensimmäisenä ideoi keskuskirjastohanketta?

Pitääkö meidän aina kilvoitella siitä, kenellä on hienompi tölli ja sitten ihmetellä, kun sisältöön ei ole enää varaa? Jos lainausmaksu tulee päälle, lainataanko kirjoja enää kirjastosta, ja onko enää kysymys kirjastosta vai kirjavuokraamosta? Vai ehkä ei ole enää edes tarkoitus, että kirjastosta haetaan kirjoja?

Helsingin Keskuskirjastolla tulee olemaan hyvin haastavaa saada pyöritettyä talouttaan. Voisimme kyllä ajatella, että maksamalla vapaaehtoista vuoksimaksua kirjastosta saisi lisä/erityispalveluja, jotka kertamaksuin olisivat kalliimpia.

Kaiken kaikkiaan tarvitsemme uusia tapoja ylläpitää korkeaa elintasoamme. Kirjaston lisäpalveluja voisi myös ajatella saavan omien suoritusten vastikkeena. Esimerkiksi pitämällä lukuhetkiä kirjastossa saisi krediittejä, ja niillä voisi sitten ”ostaa” haluamiaan (lisä)palveluita.

Itse näkisin yhtenä ratkaisuna tehdä Helsingistä paremman paikan asua, työskennellä, yrittää ja viihtyä määrittämällä työn ja siitä saadun vastikkeen uudelleen. Kuntalaisille voitaisiin asettaa kansalaisvelvollisuudet, niin että ketään ei jätettäisi yksin, ja kaikki kantaisivat vastuuta toisistaan omalla osaamisellaan. Kyseessä olisi aikapankista paljon jalostetumpi versio, jota tukisivat niin päättäjät kuin muutkin viranomaiset.

Kansalaisvelvollisuuksien olemassaolo kasvattaisi kansalaistunnettamme ja yhteenkuuluvuuttamme sekä poistaisi eriarvoisuutta. Se ei vain mahdollistaisi vaan myös velvoittaisi maahanmuuttajatkin tekemään sellaista työtä, josta niin yhteiskuntamme kuin he itsekin hyötyisivät integroitumalla paremmin yhteiskuntaamme. Kaikkien panos olisi merkittävä, ja kukin myös ymmärtäisi sen itse: tekemällä hyvää saisi hyvää.

Ei niin että olisi lottovoittoa syntyä Suomeen, vaan asua Suomessa.

4.3 Tulorajat kunnan vuokra-asunnoista on poistettava.


Helsingin kaupungin vuokra-asuntojen alkuperäinen ajatus on ollut tarjota edullista asumista niille, joille ei ole asumiseen riittäviä varoja.

Jos tulorajat vuokra-asunnoista poistettaisiin, tarvittaisiin kokonaan uudenlaista ajattelua vastapainoksi. Itse olen sitä esittämässä, mikä on tullut varmaan Sinullekin jo hyvin selville. Olen kirjoittanut kansalaisvelvollisuuksista, joista varsin hyvin yhtenä vastikkeena voisi olla tuettu asuminen, esimerkiksi oikeus asua kunnan vuokra-asunnossa omista tuloistaan huolimatta. Asumisoikeusoikeuden saisi vastineeksi riittävistä muista työsuoritteista, jotka voitaisiin määritellä hyvinkin väljästä niiden hyödyllisyyttä unohtamatta.

Kansalaisvelvollisuuksien olemassaolo kasvattaisi kansalaistunnettamme ja yhteenkuuluvuuttamme sekä poistaisi eriarvoisuutta. Se ei vain mahdollistaisi vaan myös velvoittaisi maahanmuuttajatkin tekemään sellaista työtä, josta niin yhteiskuntamme kuin he itsekin hyötyisivät integroitumalla paremmin yhteiskuntaamme. Kaikkien panos olisi merkittävä, ja kukin myös ymmärtäisi sen itse: tekemällä hyvää saisi hyvää. Ei niin että olisi lottovoittoa syntyä Suomeen, vaan asua Suomessa.

Tämä kansalaisvelvollisuus/palkka -järjestely edellyttäisi syvää etukäteissuunnittelua eri sidosryhmien kanssa sekä hyvin tehokasta modernin tietotekniikan ja digitalisaation hyväksikäyttöä. Kysymyksessä olisi eräänlainen koko maamme kattava aikapankki.

Yhdessä paremmin!

4.4 Kuntani käyttää liikaa rahaa urheilupaikkojen rakentamiseen ja ylläpitoon.


Tässä yhteydessä voisin ottaa esille kaikkein suurimman, komeimman ja kalleimman, Helsingin olympiastadionin remontin. Nyt sen hintalappu on noussut miltei neljänneksen alkuperäisestä, 260 miljoonaan euroon ja aikataulusta ollaan ainakin vuosi myöhässä. Onko kyse huonosta suunnittelusta vai mistä?

Pääkaupunkiseudulla on usein käynyt suurissa rakennushankkeissa, että budjetit ja aikataulut eivät pidä. Se osaltaan rapauttaa poliittista päätöksentekoa, antaa sen kuvan, että joko hommia ei osata tehdä, tai kyseessä on jostain vielä vakavammasta suhmuroinnista.

Totta tai ei, kunnan (ja yritysten) toiminnan on oltava järkevää ja vastuullista. On valvottava, että tasapuolisuutta ei unohdeta ja että oman ja lähipiirin edun tavoittelusta sekä poliittisista lehmänkaupoista päästään eroon!

Päätöksenteko on oltava kaikin puolin avointa. Varmistetaan digitaalisaatiota hyödyntäen, että kuka tahansa pääsee netistä tarkastamaan julkisia hankintoja. Vähemmän korruptiota, petoksia ja välistävetoa hankintoihin!

Voisiko urheilupaikkoja käyttävät myös osallistua tilojen ylläpitoon? Voisiko kansalaisvelvollisuuksia ulottaa myös näihinkin töihin?

Yhdessä paremmin!

4.5 Jokaisen pitää päästä palveluiden äärelle joukkoliikenteellä.


Provosoivassa kysymyksessä ei ole määritelty mistä palveluista on kyse, onko ylipäätään kyse julkisista vai yksityisistä palveluista?

Voidaan ajatella, että peruspalvelut, kuten sairaan- ja terveydenhoitopalvelut, lastenhoito ja koulutuspalvelut, tulee saavuttaa julkisella liikenteellä. Pitääkö ampumaradalle päästä julkisilla?

Jos kansalaisvelvollisuuden toteuttamiseksi hyväksyttäisiin ihmisten kuljettaminen, niin olisiko silloin kysymys joukkoliikenteestä? Tähän taitaa olla vielä pitkä matka, nyt kun Über -kuljetukset on pantu verolle ja taksit eivät pidä lainkaan ajatuksesta.

Kun jo palvelutkin ovat muuttuneet digitaalisiksi, tarvitsemme aivan uudenlaista ajattelua. Vai pitääkö keksiä uudelleen pyörä – vaihdantatalous?

Yhdessä paremmin!

Kysymykset 5.1 – 5.5: Koti

5.1 Helsingin tulee pikemmin hillitä kuin lisätä väestönkasvua.


Helsingin väestönkasvusta ei ole kiittäminen kantahelsinkiläisten sikiämisestä. Tämä taitaakin olla piilokysymys, että pitäisikö Helsinkiin ottaa lisää maahanmuuttajia (vertaa kysymys 4.1)?

Väittämässä on kyse myös yleensä kuntaan muuttavien määrän rajoittamisesta, oli sitten kyse mistä kansalaisuudesta hyvänsä.

Mitä enemmän rakennetaan, sitä enemmän on muuttajia (myös maahanmuuttajia), joita suuret kaupungit viehättävät. Kaupungistuminen johtaa eriarvoistumiseen kun maaseudulla palvelut katoavat ja kiinteistöjen hinnat romahtavat. Ehkä maaseutu rakennetaan sitten täyteen tuulivoimapuistoja, joiden välissä robotit viljelevät itsekseen maata ja lypsävät lehmiä?

Tarvitsemmeko todella kaiken Helsinkiin, Raide-Jokerin, Länsimetron, Kruunusillat, Pasilan tornitalot, Keskuskirjaston, Guggenheimin (kyllä se taas kohta tulla tupsahtaa tapetille) sun muut nyt ja heti, vai voisimmeko luopua jostakin tai ainakin lykätä hankkeita? Mistä voi luopua laman keskellä, vai onko meillä kilpailu menossa: Suomen paras kunta = Helsinki – muuta tänne?

Voisimmeko ajatella niin, että ensin laitettaisiin homekoulut, vanhat asuinrakennukset ja muu NYT käytössä oleva infrastruktuuri kuntoon? Vasta sitten mietittäisiin koko Suomen laajuisesti ja yhdessä, että miltä Suomi ja sitten Helsinki näyttäisi vuonna 2050. Ehkä tämän jälkeen kaikki eivät haluaisikaan asua Helsingissä eikä Keskuspuistoa tarvitsisi rakentaa täyteen maahan/kunnan muuttajille? Annetaanko arvo kaikille kunnille ja kuntalaisille koko Suomen laajuisesti?

Mielestäni tarvitsemme uudenlaista suunnittelua ja kaavoittamista myös kuntatasolla. Helsingin päättäjien tulee ymmärtää, että mitä he päättävät, vaikuttaa myös koko Suomen oloihin. Meidän pitää mennä enemmän Suomi edellä kuin Helsinki edellä.

Politiikan pitää olla väline selkeän, järkevän ja reilun lopputuloksen saavuttamiseksi eikä pelikenttä palkkion ja egon nostamiseksi. Meidän pitää osata erottaa tärkeät asiat. Kaikesta pitää pystyä sopimaan.

Päätöksenteon tulee olla järkevää, avointa ja selkeää. Kuntalaisten on voitava vaikuttaa asioihin jo suunnitteluvaiheessa. Oikeutemme ja velvollisuutemme on pitää itsekin ääntä, joka ei ole pelkkää äänestämistä. Oletko Sinä tutustunut Uudenmaan 4. maakuntakaavaan?

Miten tilanne tulee muuttumaan vuoden 2018 maakuntavaalien jälkeen, sitä odotan mielenkiinnolla.

Yhdessä paremmin!

5.2 Kävelykeskustaa voi laajentaa vain rakentamalla keskustatunnelin.


Voi voi. Minusta tämä kysymys on aivan hassu.

Paljon matkanneena olen nähnyt, miten pieni Helsinki onkaan suuriin metropoleihin verrattuna. Kaupungissamme on vain vähän vanhoja rakennuksia Tuomiokirkon ympärillä, ja aluetta hallitsee Senaatintori. Helsingissä ei ole sellaista laajaa ”vanhaa kaupunkia”, jossa autoilua tulisi vahvasti rajoittaa.

Kun suuria tapahtumia on järjestetty, liikennettä on suljettu tilapäisesti ja vain lyhytaikaisesti. Tämäkin osoittaa, että keskustaa ei ainakaan nykyisellään ole tarvetta merkittävästi laajentaa.

Minusta kävelykeskustaa ei tällä hetkellä tulisi laajentaa lainkaan. Kävelykeskustaa voi siis laajentaa niinkin, että sitä ei laajenneta lainkaan. Kyllä sinne vielä mukaan mahdutaan, autot, polkupyörät ja kävelijät. Sopu sijaa antaa, ja tilapäiset tapahtumat vielä enemmän. Silloin kaikki huomaavat, että nyt on jotain suurta menossa, mikä kerää paremmin niin kansaa kuin turisteja paikalle ja nykyiset alueet säilyvät tehokkaassa käytössä.

Yhdessä paremmin!

5.3 Kaupunkibulevardien rakentamisessa pitää edetä mahdollisimman nopeasti.


Tämä taitaa olla toisinto kysymyksistä 3.3 ja 5.1, ainakin niin minä tämän kysymyksen tulkitsen.

Olisi hienoa, jos tämä vaalikone myös tutkisi ehdokkaan vastauksia, että ovatko seuraavat linjassa edellisten kanssa, vai vastataanko täällä täysin puuta heinää.

Nyt kun ELY –keskus ja Liikennevirasto ovat nostaneet kanteen hallinto-oikeuteen kaupunkibulevardeista, en voi muuta todeta kuin että pahemmin ei voisi mennä. Tai odotas, voisi mennä vieläkin pahemmin: etenemällä *mahdollisimman nopeasti* kaupunkibulevardin rakentamisen kanssa.

Kyllä Helsingin päättäjien pitää ymmärtää, että mitä he tekevät, sitä pienet perässä, ja että mitä Helsinki päättää vaikuttaa koko Suomeen.

Yhdessä paremmin!

5.4 Helsinkiin pitää saada lisää asuntoja, vaikka viheralueita vähentämällä.


Tämä on jälleen toisinto kysymyksestä 5.1, vai mitä?

Vaikka Helsinki on Suomen vetovoimaisin kaupunki, ei se tarkoita, että se olisi maamme ainoa. Kaskinen on maamme pienin, ja siellä on asukkaita noin 1300. Harkitsin muuttoa sinnekin, kun hain uusia toimitiloja yritykselleni.

Ei kaiken tarvitse kasvaa ja jatkaa kasvamistaan maailmassamme eikä näin tarvitse tehdä Helsingin kaupunginkaan. Eriarvoistuminen yleensä koetaan pahaksi asiaksi eikä monikaan ole innostunut siitä, että Suomen maaseutu kuolee. Väestömme vain haluaa muuttaa kaupunkeihin, stadiin etunenässä.

Pitäisikö kaikki keskittää Suomessa Helsinkiin, niin meillä olisi yksi 5.5 miljoonan asukkaan metropoli eikä sitten juuri mitään muuta? Mutta olemme silti liian pohjoisessa, ei Suomi ole Keski-Eurooppaa!

Ai että, miten kivaa minulla on Koskenkylän Sahalla toimitiloissani. Täällä ei ole asiakkaita, mutta onpahan sentään entinen pankki, kyläkauppa-posti-pizzeria (kauanko?), kampaaja-terveystalo (kauanko?) ja kirjastobussi (eikös kirjat olekaan netissä?) sekä homeinen peruskoulu. Mitä sitten kun täältäkin kaikki loppuu? Helsinkiinkö kaikki, vaikka puistoihin asumaan?

Yhdessä paremmin!

5.5 Isot tapahtumat ja konsertit voisivat jatkua Helsingissä melusta huolimatta nykyistä pidempään.


Nykyisin meluaminen on kielletty 22 – 07 välisenä aikana.

Vuoden 2015 kyselyssä 85 % hyväksyisi konserttimelun viikonloppuisin kello 23 asti ja 66 % kello 24 asti kestävät viikonloppukonsertit.

Millä tavoin hyvitetään melusta kärsineet ja miten valitaan ne konsertit, jotka saisivat olla pidempään? Miksei konsertteja voi aloittaa aikaisemmin?

Eniten meluavien tulisi maksaa korvausta, jota tulisi käyttää konserttipaikkojen akustoimiseen (maisemointiin jne.), jotta jatkossa melua syntyisi vähemmän.

Kysymykset 6.1 – 6.6: Arvot

6.1 Ennen ei ollut paremmin – suomalaisen elämäntavan muutokset ovat olleet hyvästä.


Milloin oli ennen? Olen vuosimallia 1971, ja ensimmäistä ikäluokkaa, joka ei saanut ajokorttiinsa A-kirjainta ”kaupan päälle”. Kun minua kiusattiin koulussa, se kuului asiaan. Kaikkiahan koulussa kiusattiin, eikö vain? Nyt taitaa olla toinen ääni kellossa (näin olen ymmärtänyt – minulla ei ole omia lapsia).

Kun jatkoin harrastuspohjalta teknisten töiden tekemistä ”kerhossa” polilla opiskelun ohessa, huomasin miten hienot koneet ja laitteet olivat tulleet veistoluokkaan. Kun nyt käyn taloyhtiön yhtiökokouksessa, huomaan miten hienot pelit ja vehkeet on koulussa. Kun luen juttuja, huomaan, että edes pulpetteja ei ole lainkaan.

Kaikki odottavat ja olettavat, että elintason pitää nousta jatkuvasti. Jos television ruutukoko ei tuplaannu viidessä vuodessa, niin onko jossain vikaa?

Kun 1990-luvun lama iski Suomeen, moni yrittäjä teki itsemurhan. Modernit maksukyvyttömyyslait (yrityksen ja yksityishenkilön velkasaneeraus) tehtiin virkamiestöinä sukkelaan pelastamaan tilannetta. Nyt kun lamavuodet yhä vain piinaavat, eivät päivälehdet silti kerro alinomaa itsemurhista.

Kun markka oli mummon, niin kahvikuppi ei maksanut kuutta markkaa tai kymppiä kuten nyt. EU on auttanut omaakin bisnestäni, IBAN tilisiirtoineen, euroneineen ja tullivapauksineen, mutta samalla olemme sidotut EU:n tuomioistuimen päätöksiin ja direktiiveihin. Nettikaupassani ei ole juuri muuta kuin ulkomaisia ostajia, mutta kansainväliset lait ja sopimukset takaavat sen, että kaikki aika menee vain säätämiseen, koska kuluttaja on kingi, vaikka ei omista velvoitteistaan piittaisikaan. Pystyikö ennen luottamaan enemmän kauppakumppaniin?

Lapsena ja nuorena hiihdin paljon. Nyt en ole enää muutamaan vuoteen lainkaan hiihtänyt. Toisinaan olisi ollut kelejä, mutta vähemmän kuin enemmän. Minä kyllä uskon ilmastonmuutokseen.

Ennen leikittiin yhdessä, oltiin ulkona ja käytiin kylässä. Nyt kaikki vain hiplaavat älyttömästi älylaitettaan, iästään riippumatta. Puhelin ei olekaan enää puhelin, koska ei haluta puhua. Halutaan vaan jutella ja huutaa anonyymisti netissä. Oliko trolleja ennen nettiä?

Kiistatonta lienee, että eliniän odote on kasvanut Suomessa, ainakin tähän asti. Onko pitkä elämä hyvän elämän mittari?

Ei tämä kysymys taida arvoja mitata? Tähän kysymykseen voisi vastata miten päin hyvänsä.

Ennen oli erilaista, mutta emme me ihmiset ole silti ihmisinä paljoa muuttuneet. Parasta olisi, jos aina osaisimme puhaltaa yhteen hiileen. Nyt se tuntuu olevan entistäkin vaikeampaa.

Yhdessä paremmin!

6.2 Tarvitsemme vahvaa johtajuutta, joka voi korjata ongelmat ilman tarvetta kompromisseille.


Tarvitsemmeko oman trumpin Suomeen? Mutta eikös meillä jo ole sellainen, vähän toisella pallilla kylläkin, moni saattaisi huudahtaa.

Politiikan pitää olla väline selkeän, järkevän ja reilun lopputuloksen saavuttamiseksi eikä pelikenttä palkkion ja egon nostamiseksi. Meidän pitää osata erottaa tärkeät asiat. Kaikesta pitää pystyä sopimaan.

Päätöksenteon tulee olla avointa ja selkeää. Kuntalaisten on voitava vaikuttaa asioihin jo suunnitteluvaiheessa. Oikeutemme ja velvollisuutemme on pitää itsekin ääntä, joka ei ole pelkkää äänestämistä.

Päätöksentekoon tarvitaan järkevyyttä. On annettava päättäjille tarpeeksi tietoa, ja heidän on pysähdyttävä miettimään mitä, miksi ja vasta sitten miten. On keskusteltava ja neuvoteltava avoimesti ja julkisesti ennen kuin ryhdytään tekemään laajoja suunnitelmia. Vähemmän kinastelua ja riitelyä jäljestäpäin – kompromissien teko on osa yhteistä päätöksentekoa!

Liikaa valtaa ei saa antaa yksilölle. On varmistettava digitaalisaatiota hyödyntäen, että kuka tahansa pääsee netistä tarkastamaan julkisia hankintoja: vähemmän korruptiota, petoksia ja välistävetoa!

Oman edun tavoittelusta ja poliittisista lehmänkaupoista on päästävä eroon. Virkoihin on järjestettävä avoin haku, tiukat pätevyysvaatimukset ja irtisanoutuminen sanktioitava. Villit siirtymiset yksityiselle sektorille on saatava kuriin!

Yhdessä paremmin!

6.3 Lasten on tärkeämpää olla uteliaita ja itsenäisiä kuin hyvin käyttäytyviä ja tottelevaisia.


Kyllä lasten pitää olla uteliaita, itsenäisiä, hyvin käyttäytyviä ja tottelevaisia. Nämä arvot eivät ole toistensa poissulkevia, vaikka tässä kysymyksessä niin yritetäänkin esittää!

Voi toki olla, että koska vanhemman rooli on vaikea, hän mieluummin tekee helppoja valintoja kuin vaikeita eikä kyllin opeta moniarvoisuutta lapselleen?

Minulla ei ole siis muuta vaihtoehtoa kuin ohittaa tämä (kompa?) kysymys, jäänkö nyt ilman pisteitä – olenko arvoton tässä kohdin?

Jaa, järjestelmä väittää, että en ole vastannut kysymykseen, jos jätän vastaamatta. Vastaan siis jokseenkin samaa mieltä, koska emme ole kiinalaisia emmekä kai niiksi halua?

Yhdessä paremmin!

6.4 Pohjimmiltaan elämässä vallitsee resurssi- ja valtakilpailu, jossa ei pärjää ilman taistelua.


Isoisäni tuli työn perässä Suomeen 1923. Hän sorvasi tykinammuksia sodan aikana. Vasta 24 vuoden kuluttua hän näki jälleen sukuaan. Rankkaa oli, ja on nytkin.

Minua kiusattiin koulussa, kotona, työssä ja yhä häirintä jatkuu. Isäni kuollessa 2011 halusin vaihtaa paikkaa hänen kanssaan. Töihin uupuneena yrittäjänä, tutkijana, toimittajana ja taiteentekijänä tiedän, että tällä systeemillä harvat pärjäävät.

Kyllä minun on valitettavasti myönnettävä, että olen väitteestä samaa mieltä. Toivon, että en olisi väitteestä samaa mieltä, ja että elämässä pärjäisi ilman taistelua.

Tämän takia minä esitänkin, että kuntalaisille asetettaisiin kansalaisvelvollisuudet kansalaispalkan vastineeksi. Näin ketään ei jätettäisi yksin, ja kaikki kantaisivat vastuuta toisistaan omalla osaamisellaan. Elämässä pärjäisi ilman taistelua, ja jokainen löytäisi oman paikkansa: voisi olla hyvä ja tarpeellinen jossakin. Kyseessä olisi aikapankista paljon jalostetumpi versio, jota tukisivat niin päättäjät kuin muutkin viranomaiset. Se kasvattaisi kansalaistunnettamme ja yhteenkuuluvuuttamme sekä poistaisi eriarvoisuutta.

Kansalaisvelvollisuudet ei vain mahdollistaisi vaan myös velvoittaisi maahanmuuttajatkin tekemään sellaista työtä, josta niin yhteiskuntamme kuin he itsekin hyötyisivät integroitumalla paremmin yhteiskuntaamme. Kaikkien panos olisi merkittävä, ja kukin myös ymmärtäisi sen itse: tekemällä hyvää saisi hyvää. Ei niin että olisi lottovoittoa syntyä Suomeen, vaan asua Suomessa.

Tämä kansalaisvelvollisuus/palkka -järjestely edellyttäisi syvää etukäteissuunnittelua eri sidosryhmien kanssa sekä hyvin tehokasta modernin tietotekniikan ja digitalisaation hyväksikäyttöä. Kysymyksessä olisi eräänlainen koko maamme kattava aikapankki.

Yhdessä paremmin!

6.5 Yhteiskunnassamme olisi vähemmän ongelmia, jos ihmisiä kohdeltaisiin tasa-arvoisemmin.


Onko tämä kuin kolikon toinen puoli, mitä tulee edelliseen kysymykseen (6.4)?

Elämässä kaikki joutuvat olemaan ja tulemaan toisten kanssa toimeen, enemmän tai vähemmän. Hyvillä tavoilla, käytöksellä ja hymyllä pääsee aika pitkälle kahden välisissä kanssakäymisissä. Nämä osoittavat kunnioitusta toista kohtaan.

Aina kaikesta ei voi olla yhtä mieltä. Mutta jos asiat riitelevät, eivätkä ihmiset, niin kunnioitus säilyy.

Yhdessä paremmin!

6.6 Suomessa kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet rikkauteen ja onneen.


Onko rikkaus onnea, ja tuoko rikkaus onnea on sitten aivan toinen asia. Toisaalta rikkauttakin voi olla monenlaista, ei pelkästään rahaa ja mammonaa. Aku Ankkaa (4/1997, sivu 1) hieman mukaillen, että onni kun on sellainen, millaiseksi sen teemme.

Tulkitsen tämän provokatiivisen väitteen siten, kuten se on ilmeisen selvästi tarkoitettu. Ikävä kyllä tosiasia on, että rikkaaksi syntyneellä on paremmat mahdollisuudet rikkauteen kuin köyhäksi syntyneellä.

Toivoisin, että näin ei olisi.

Tämän takia minä esitänkin, että kuntalaisille asetettaisiin kansalaisvelvollisuudet kansalaispalkan vastineeksi. Näin ketään ei jätettäisi yksin, ja kaikki kantaisivat vastuuta toisistaan omalla osaamisellaan. Elämässä pärjäisi ilman taistelua, ja jokainen löytäisi oman paikkansa: voisi olla hyvä ja tarpeellinen jossakin. Kyseessä olisi aikapankista paljon jalostetumpi versio, jota tukisivat niin päättäjät kuin muutkin viranomaiset. Se kasvattaisi kansalaistunnettamme ja yhteenkuuluvuuttamme sekä poistaisi eriarvoisuutta.

Kansalaisvelvollisuudet ei vain mahdollistaisi vaan myös velvoittaisi maahanmuuttajatkin tekemään sellaista työtä, josta niin yhteiskuntamme kuin he itsekin hyötyisivät integroitumalla paremmin yhteiskuntaamme. Kaikkien panos olisi merkittävä, ja kukin myös ymmärtäisi sen itse: tekemällä hyvää saisi hyvää. Ei niin että olisi lottovoittoa syntyä Suomeen, vaan asua Suomessa.

Tämä kansalaisvelvollisuus/palkka -järjestely edellyttäisi syvää etukäteissuunnittelua eri sidosryhmien kanssa sekä hyvin tehokasta modernin tietotekniikan ja digitalisaation hyväksikäyttöä. Kysymyksessä olisi eräänlainen koko maamme kattava aikapankki.

Yhdessä paremmin!

Kysymykset 7.1 – 7.2: KSF Media

7.1 Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen pitää olla maksuton.


Jo nyt Helsingin julkinen liikenne on voimakkaasti tuettua; todelliset kustannukset ovat noin yli kaksi kertaa suuremmat kuin lipputulot.

Jos ja kun liput olisivat ilmaisia, kuinka paljon vielä enemmän tyhjinä lähiliikenteen bussit kulkisivat? Olisiko syytä pitää taksat vähintään näillä kohtuullisilla tasoilla, jotta jatkossakin Länsimetro, ja ehkä se Raide-Jokerikin, jota en nyt itse ensi hätään ja velkarahalla tilaisi, kulkisivat?

Esitän tässä toisenkin vaihtoehdon. Joukkoliikenne voisi olla maksuton vähävaraisille.

Esitän tässä kolmannenkin vaihtoehdon. Joukkoliikennettä voisi käyttää lisäkuluitta vastikkeena kansalaisvelvollisuutena tekemästään suoritteesta.

Kuntalaisille asetettaisiin kansalaisvelvollisuudet kansalaispalkan vastineeksi. Näin ketään ei jätettäisi yksin, ja kaikki kantaisivat vastuuta toisistaan omalla osaamisellaan. Elämässä pärjäisi ilman taistelua, ja jokainen löytäisi oman paikkansa: voisi olla hyvä ja tarpeellinen jossakin. Kyseessä olisi aikapankista paljon jalostetumpi versio, jota tukisivat niin päättäjät kuin muutkin viranomaiset. Se kasvattaisi kansalaistunnettamme ja yhteenkuuluvuuttamme sekä poistaisi eriarvoisuutta.

Kansalaisvelvollisuudet ei vain mahdollistaisi vaan myös velvoittaisi maahanmuuttajatkin tekemään sellaista työtä, josta niin yhteiskuntamme kuin he itsekin hyötyisivät integroitumalla paremmin yhteiskuntaamme. Kaikkien panos olisi merkittävä, ja kukin myös ymmärtäisi sen itse: tekemällä hyvää saisi hyvää. Ei niin että olisi lottovoittoa syntyä Suomeen, vaan asua Suomessa.

Tämä kansalaisvelvollisuus/palkka -järjestely edellyttäisi syvää etukäteissuunnittelua eri sidosryhmien kanssa sekä hyvin tehokasta modernin tietotekniikan ja digitalisaation hyväksikäyttöä. Kysymyksessä olisi eräänlainen koko maamme kattava aikapankki.

Yhdessä paremmin!

7.2 Kunnan on työllistettävä pakolaiset hinnalla millä hyvänsä.


Siis että työllistettävä pakolaiset vaikka siitä tulisi paljon enemmän kuluja kuin tuloja? Tämän ilmeisenä ajatuksena kai on, että se edesauttaisi pakolaisten kotoutumista Suomeen, mistä joka tapauksessa jouduttaisiin maksamaan.

Jos ajatellaan, että yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi paras ratkaisu on tehokas kotouttaminen, ja että se onnistuu parhaiten työllistämällä, on väitettä vaikea kiistää. Toisena äärimmäisyytenä on ghettoutuminen, radikalisointi, kun pakolaiset eivät integroidu Suomeen, vertaa esimerkiksi Rinkebyn tilanne.

Itse näen tässä vaihtoehtona sen, että käsite ”työ” ja siitä saatava vastike (palkka/palkkio) määritellään uudelleen ja tasapuolisesti kaikkia koskettaen.

Kuntalaisille asetettaisiin kansalaisvelvollisuudet kansalaispalkan vastineeksi. Näin ketään ei jätettäisi yksin, ja kaikki kantaisivat vastuuta toisistaan omalla osaamisellaan. Elämässä pärjäisi ilman taistelua, ja jokainen löytäisi oman paikkansa: voisi olla hyvä ja tarpeellinen jossakin. Kyseessä olisi aikapankista paljon jalostetumpi versio, jota tukisivat niin päättäjät kuin muutkin viranomaiset. Se kasvattaisi kansalaistunnettamme ja yhteenkuuluvuuttamme sekä poistaisi eriarvoisuutta.

Kansalaisvelvollisuudet ei vain mahdollistaisi vaan myös velvoittaisi maahanmuuttajatkin tekemään sellaista työtä, josta niin yhteiskuntamme kuin he itsekin hyötyisivät integroitumalla paremmin yhteiskuntaamme. Kaikkien panos olisi merkittävä, ja kukin myös ymmärtäisi sen itse: tekemällä hyvää saisi hyvää. Ei niin että olisi lottovoittoa syntyä Suomeen, vaan asua Suomessa.

Tämä kansalaisvelvollisuus/palkka -järjestely edellyttäisi syvää etukäteissuunnittelua eri sidosryhmien kanssa sekä hyvin tehokasta modernin tietotekniikan ja digitalisaation hyväksikäyttöä. Kysymyksessä olisi eräänlainen koko maamme kattava aikapankki.

Yhdessä paremmin!

Kysymykset 8.1 – 8.2: Maaseudun Tulevaisuus

8.1 Kunnan pitää rajoittaa rakentamista haja-asutusalueilla.


Jokaisella kunnalla tulee säilyä itsemääräämisoikeus tiettyyn rajaan asti. Kunnalla tulee säilyä päätäntävalta kaavoittamiseen, jolla sen tulee ohjata tietyissä rajoissa rakentamista järkeväksi kokonaisuudeksi. Tarvitsemme silti järkevämpää, avoimempaa ja vastuullisempaa maamme yhteisistä asioista päättämistä, toivottavasti maakuntalaki tulee tässä avuksi.

Mielestäni tarvitsemme uudenlaista suunnittelua ja kaavoittamista myös kuntatasolla. Helsingin päättäjien tulee ymmärtää, että mitä he päättävät, vaikuttaa myös koko Suomen oloihin. Meidän pitää mennä enemmän Suomi edellä kuin Helsinki edellä.

Politiikan pitää olla väline selkeän, järkevän ja reilun lopputuloksen saavuttamiseksi eikä pelikenttä palkkion ja egon nostamiseksi. Meidän pitää osata erottaa tärkeät asiat. Kaikesta pitää pystyä sopimaan.

Päätöksenteon tulee olla järkevää, avointa ja selkeää. Kuntalaisten on voitava vaikuttaa asioihin jo suunnitteluvaiheessa. Oikeutemme ja velvollisuutemme on pitää itsekin ääntä, joka ei ole pelkkää äänestämistä. Oletko Sinä tutustunut Uudenmaan neljänteen maakuntakaavaan?

Kaupungistuminen tapahtuu maaseudun kustannuksella. Nyt ollaan maahanmuuttajavastaisia, seuraavaksi olemme kuntaanmuuttajavastaisia. Ei asuinpaikan valinta ole aina pelkästään yksilön oma valinta. Toisaalta asukkaan tulee myös ymmärtää, että kaikki palvelut eivät voi olla samantasoiset joka puolella kuntaa eikä kaikkialla Suomessa. Kunnan, maakunnan ja valtion tasolla pitää kuitenkin määritellä se minimipalvelutaso, joka on jokaiselle kuntalaiselle turvattava.

Mitä voimme tehdä maamme eriarvoistumisen poistamiseksi? Pitämällä koko Suomen asuttuna, vaikka se olisikin kokonaistaloudellisesti kallis ratkaisu. Suomi on yhä paljon muutakin kuin vain Helsinki ja pääkaupunkiseutu, ja toivottavasti myös jatkossa!

Yhdessä paremmin!

8.2 Kunnan tulee ruokapalveluissaan valita kotimaiset raaka-aineet aina kun niitä on saatavilla.


Kunnan tulee suosia kotimaisuutta ja paikallisuutta ruokapalveluissaan. En voi kuitenkaan ajatella, että aina ja joka tapauksessa kotimaisuus ajaa ohitse ulkomaisen. Jos raaka-aineen hinnassa on moninkertainen ero eikä laadullista eroa ole, onko kunnan välttämättä tuettava kotimaista toimijaa? Kestääkö kunnan talous tämän?

Jos kunnan on tuettava kotimaista viljelijää aina, niin eikö olisi kohtuullista esittää tuottajalle sama vaatimus käyttämiensä omien raaka-aineiden ja koneiden suhteen? Tee hyvää, niin saat hyvää. Suosimalla koko ketjussa kotimaista saamme pidettyä verotulot Suomessa, millä ylläpidetään kuntalaisten hyvinvointia.

Yhdessä paremmin!

Kysymykset 9.1 – 9.2: Suomen Kuvalehti

9.1 Kuntani väestöpohja on liian pieni lakisääteisten tehtävien hoitamiseen.


Kotikuntani on Helsinki, joka on Suomen väkirikkain kunta. Näen enemmänkin ongelmana se, että Helsinki on paisumassa jo nyt liian suureksi kuin että kunta olisi liian pieni.

En kannata liitosta muiden kuntien kanssa. Helsingissä on jo nyt yli kaksi kertaa enemmän asukkaita kuin seuraavaksi väkirikkaimmassa kunnassa, Espoossa. Helsinkiä pidetään yleisesti ottaen maamme kulttuurin, hallinnon, politiikan ja liike-elämän keskuksena. Täällä on monen suuryrityksen koti, ja Helsinki on maan suurin työnantaja.

Jo nyt Helsinki on oikeastaan liian suuri, koska sen valta-asema osaltaan eriarvoistaa maatamme. Mitä seuraisikaan kuntaliitoksesta?

9.2 Kunnanvaltuutetun tärkein tehtävä on puolustaa oman äänestäjäkuntansa etuja.


Kyllä kunnanvaltuutetun tulee puolustaa omaa äänestäjäkuntansa etuja.

Mutta ennen kaikkea kunnanvaltuutetun pitää olla selkeä, järkevä ja reilu. Yhteinen laihakin lopputulos on tärkeämpi kuin lihava riita, puhumattakaan oman egon (ja palkkion) nostamisesta.

Valtuutetun pitää osata erottaa tärkeät asiat, ja kaikesta hänen pitää pystyä sopimaan.

Päätöksenteon tulee olla avointa ja selkeää. Kuntalaisten on voitava vaikuttaa asioihin jo suunnitteluvaiheessa. Oikeutemme ja velvollisuutemme on pitää itsekin ääntä, joka ei ole pelkkää äänestämistä.

Päätöksentekoon tarvitaan järkevyyttä. On annettava päättäjille tarpeeksi tietoa, ja heidän on pysähdyttävä miettimään mitä, miksi ja vasta sitten miten. On keskusteltava ja neuvoteltava avoimesti ja julkisesti ennen kuin ryhdytään tekemään laajoja suunnitelmia. Vähemmän kinastelua ja riitelyä jäljestäpäin – kompromissien teko on osa yhteistä päätöksentekoa!

Liikaa valtaa ei saa antaa yksilölle. On varmistettava digitaalisaatiota hyödyntäen, että kuka tahansa pääsee netistä tarkastamaan julkisia hankintoja: vähemmän korruptiota, petoksia ja välistävetoa!

Oman edun tavoittelusta ja poliittisista lehmänkaupoista on päästävä eroon. Virkoihin on järjestettävä avoin haku, tiukat pätevyysvaatimukset ja irtisanoutuminen sanktioitava. Villit siirtymiset yksityiselle sektorille on saatava kuriin!

Yhdessä paremmin!

Kysymykset 10.1 – 10.2: Uusi Suomi

10.1 Minkä lautakunnan työ on mielestäsi tärkeintä omassa kunnassasi tulevalla vaalikaudella? Valitse yksi.

  • Kasvatus ja koulutus
  • Ympäristö, maankäyttö ja rakentaminen
  • Kulttuuri, vapaa-aika ja nuoriso
  • Sosiaali- ja terveyspalvelut
  • Elinkeino

Valitsin listalta ympäristön, maankäytön ja rakentamisen. Helsingin (visio) yleiskaava 2050 on nähdäkseni se kaikkein suuri yksittäinen asia, joka tulee merkittävästi muuttamaan kaupungin roolia tulevaisuudessa.

Sote-uudistus on myös hyvin merkittävä, mutta siinä suurempi rooli on eduskunnalla. Pormestarimalli taas muuttaa kunnan hallintoa merkittävästi, mutta tämä asia on jo nyt pitkälle päätetty.

Olen huolissani Helsingin visiosta 2050. Yleiskaavaehdotus esittää, miten Helsinki voisi kasvaa 250 000 asukkaalla vuoteen 2050 mennessä tiivistämällä ja kaupunkibulevardeja rakentaen. Pelkään, että Helsinki kasvaa hallitsemattomasti ja että tämä kasvattaa niin Helsingin kuin koko Suomen eriarvoistumista kun Helsingistä yritetään väen väkisin tehdä yhä vetovoimaisempi paikka asua ja käydä töissä, muiden paikkakuntien, ennen kaikkea maaseudun kustannuksella.

Olen huolissani myös siitä, että Helsinki rahoittaa hankkeitaan pääosin velkarahalla, koska se ei ole valmis nostamaan veroäyriään ja haluaa silti pitää palvelut korkealla tasolla. Kaupunki myös myy jatkuvasti omaisuuttaan. Mitä jää jäljelle kun todella paha tilanne tulee? Miksi Helsingissä 5 minuutin julkisen kulkuneuvon odotus on piinaa, mutta maaseudulla onnekas pääsee onnikalla kerran tunnissa? Onko pakko olla Raide-Jokeri, Länsimetro, Kruunusillat, Pasilan tornitalot, Keskuskirjasto, Guggenheim? Miksi kaupungissa ei haluta luopua mistään ja maaseudulla on pakko luopua lähes kaikesta? Missä on tasapaino?!

En ole ainoa huolestunut. ELY –keskus ja Liikenneviraston ovat nostaneet kanteet Helsingin hallinto-oikeuteen kaupunkibulevardeista. Tämä osoittaa nähdäkseni sen ikävän seikan, että viranomaiset ja julkiset päättäjät eivät osaa keskustella riittävästi toistensa kanssa.

Tarkastelin kaavamuistutuksessani laajasti syksyllä 2016 miten Loviisassa on valmisteltu alueen (Vanhakylä ja Tetom) kahta tuulivoimahanketta, niiden osayleiskaavoja. Minulle oli suuri järkytys, että edes kaikkia viranomaisten vaatimia selvityksiä ei oltu lainkaan tehty, ja nekin mitkä oli tehty, oli täynnä virheitä ja puutteita. Kaikesta huolimatta, kaavoittajaviranomainen katsoi selvitykset riittäväksi. Viranomainen uskoi rakennuttajan maksamiin ja ei-riippumattomien konsulttien tekemiin selvityksiin, tai se ei edes välittänyt virheistä lainkaan. Kuntalaiset joutuvat itse tarkistamaan kaavoitusprosessin laillisuuden, vaikka heiltä ei voi edes edellyttää pätevyyttä tähän.

Tarkasteltuani tilannetta laajemmin, tilanne on samanlainen muuallakin maassamme. Uudenmaan neljäs maakuntakaava on valmisteltu yhtä huonosti: aiemmat tuulivoimaosakaavojen virheet ja puutteet on kopioitu sinne sellaisenaan, niin että maakuntakaavaehdotus jäi ensin pöydälle. Sitten tehtiin kahdessa viikossa mallinnuksia, joka eivät huomioineet todellista tilannetta lainkaan. Pian maakuntahallitus hyväksyi kaavaehdotuksen kaikkine virheineen ja puutteineen.

Miksi viranomaiset eivät kanna vastuuta työstään?

Mielestäni tarvitsemme uudenlaista suunnittelua ja kaavoittamista myös kuntatasolla. Helsingin päättäjien tulee ymmärtää, että mitä he päättävät, vaikuttaa myös koko Suomen oloihin. Meidän pitää mennä enemmän Suomi edellä kuin Helsinki edellä.

Politiikan pitää olla väline selkeän, järkevän ja reilun lopputuloksen saavuttamiseksi eikä pelikenttä palkkion ja egon nostamiseksi. Meidän pitää osata erottaa tärkeät asiat. Kaikesta pitää pystyä sopimaan.

Päätöksenteon tulee olla järkevää, avointa ja selkeää. Kuntalaisten on voitava vaikuttaa asioihin jo suunnitteluvaiheessa. Oikeutemme ja velvollisuutemme on pitää itsekin ääntä, joka ei ole pelkkää äänestämistä. Oletko Sinä tutustunut Uudenmaan neljänteen maakuntakaavaan?

Kaupungistuminen tapahtuu maaseudun kustannuksella. Nyt ollaan maahanmuuttajavastaisia, seuraavaksi olemme kuntaanmuuttajavastaisia. Ei asuinpaikan valinta ole aina pelkästään yksilön oma valinta.

Mitä voimme tehdä maamme eriarvoistumisen poistamiseksi? Pitämällä koko Suomen asuttuna, vaikka se olisikin kokonaistaloudellisesti kallis ratkaisu. Suomi on yhä paljon muutakin kuin vain Helsinki ja pääkaupunkiseutu, ja toivottavasti myös jatkossa!

Yhdessä paremmin!

10.2 Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen kuntalaisille onnistuu paremmin maakuntahallinnolta kuin kunnaltani itsenäisesti.


Tämä kysymys on kovin vaikea, koska sote -maakuntajärjestelmä ei ole vielä lainkaan valmis. Minun siis pitää osata ennustaa tulevaa? Mitä sitten jos ennustukseni menee aivan väärin?

Helsinki on siinä mielessä hyvin poikkeuksellinen kunta, että se on Suomen väkirikkain kunta. Yleensä suurella määrällä saadaan aikaan tehokkuutta, tai näin ainakin uskotaan. Kun Uudenmaan maakuntahallitus astuu voimaan, niin muuttujia tulee kuvaan paljon entistä enemmän.

Kysymys on lopulta siitä kuinka hyvin tieto kulkee, osataan keskustella ja neuvotella eri osapuolten kanssa, ja miten paljon ollaan valmiita tekemään kompromisseja. On huomattava, että uusi sote –järjestelmää säädetty kauan ja hartaasti ja se on saanut paljon mediatilaa. Onko päättäjää varaa sotkea sote-palvelut vielä huonommiksi kuin aiemmin?

Tekeillä oleva sote –järjestelmä on aivan viime aikoina saanut yhä enemmän kritiikkiä. Monet asiantuntijat ovat arvostelleet sitä liian nopeasti(?!) ja huonosti valmistelluksi ja vaativat sen uudelleenluomista. Lainsäädännön arviointineuvosto julkaisi 13. 2. 2017 arvionsa sote –uudistuksesta, joka on samanhenkinen kuin omani: kysy on mittavasta uudistuksesta, joka liittyy vielä suurempaan hankkeessaan. Erinomaisen tärkeää on, että osapuolet pystyvät keskustelemaan ja neuvottelemaan keskenään, että todelliset ”loppuasiakkaat” eli kuntalaiset hyötyvät muutoksesta ja että järjestelmän seuranta toimii – että vastuuasiat ovat kunnossa. On myös pidettävä huolta siitä, että palveluntuottajien verot maksetaan Suomeen eikä ulkomaille.

Meidän tulisi olla, ainakin tässä vaiheessa, vielä vähintään varovaisen optimisteja, uskoa parempaan. Hyvä tuottaa hyvää. Kuitenkin tarvitsemme muutakin kuin pelkkää uskoa – meidän kuntalaisten pitää vaikuttaa, olla äänessä ja valvoa, että parempaa saadaan aikaan.

Päätöksenteon tulee olla avointa ja selkeää. Kuntalaisten on voitava vaikuttaa asioihin jo suunnitteluvaiheessa. Oikeutemme ja velvollisuutemme on pitää itsekin ääntä, joka ei ole pelkkää äänestämistä.

Päätöksentekoon tarvitaan järkevyyttä. On annettava päättäjille tarpeeksi tietoa, ja heidän on pysähdyttävä miettimään mitä, miksi ja vasta sitten miten. On keskusteltava ja neuvoteltava avoimesti ja julkisesti ennen kuin ryhdytään tekemään laajoja suunnitelmia. Vähemmän kinastelua ja riitelyä jäljestäpäin!

Liikaa valtaa ei saa antaa yksilölle. On varmistettava digitaalisaatiota hyödyntäen, että kuka tahansa pääsee netistä tarkastamaan julkisia hankintoja: vähemmän korruptiota, petoksia ja välistävetoa!

Oman edun tavoittelusta ja poliittisista lehmänkaupoista on päästävä eroon. Virkoihin on järjestettävä avoin haku, tiukat pätevyysvaatimukset ja irtisanoutuminen sanktioitava. Villit siirtymiset yksityiselle sektorille on saatava kuriin!

Yhdessä paremmin!