Niinhän siinä sitten kävi. En päässyt pitkälle kaupunkikierroksellani, kun törmäsin vanhaan teknisten töiden opettajaani. Sen siitä sain, kun en ollut ehtinyt soittaa kuulumisiani – oli jo ennakkoon äänestänyt eikä varmaankaan minua – olisi se tullut hänen suustaan mainittua muutoin. 🙁
Meno oli sen verran hurjaa yhdessä jos toisessa paikassa, että pois piti päästä ja kiireellä. Ohjukset tai mitkä lie mainostimet kurkottivat kilvan taivaaseen kolmen sepän patsaalla, ja meno oli kuin miinakentällä astelisi.
Väittivät siinä, että joo, hyvin menee tämä ”flaikuttaminen”, hyvin menee vaaliesitteet kaupan. Kissan viikset, kyllä minä olen jo vaalistrategiat oppinut: mene sinne, missä ei ole kaikki muut (jos voit).
Kiersin siinä pitkin katuja, ja niin kovaksi oli jo meno kiihtynyt, että oli siinä jo moottorikin kiinni leikannut, mainoskoneesta siis.
Ei muuta kuin lämmintä enemmän päälle, ja Narinkkatorille menoa ihmettelemään.
4 thoughts on “Vaalisota pahimmillaan, osa I”