Mie en sano mittään, mie en sano mittään, mie en sano mittään..

Posted on Posted in kuntavaalit 2017, vaalikampanjointi

Hakaniemen torin vastapäätä vaeltelu osoittautui aivan paskaksi ideaksi. Vaaliesitteitä ei tuntunut menevän juuri lainkaan. Aina sopivaksi arvioimalleni uhrille, anteeksi, siis henkilölle, ojensin esitettäni ja sanoin ”Hyvää päivää herra/rouva, saanko antaa vaaliesitteeni” ja toivotin aina hyvää/mukavaa päivänjatkoa, mutta tämähän oli täysin tylsämielistä hommaa tässä paikassa.

Nostin siis kytkintä ja tepsuttelin ylemmäksi, ympärätalon yläpuolelle. Siellä puhkui ja puhisi niin, että nousin ilmaan roll-uppiani ylösnostaessa. Sain kun sainkin sen rullattua takaisin ja sidoin sen toisaalle kylttiini kiinni.

Nuoriso pummasi minulta fyrkkaa, mutta oli niin päissään, ettei oikein ymmärtänyt, että kaikki rahani olivat kiinni vaaliesitteissäni. He eivät tykänneet yhtään kommentistani, että mitäs rahaa te muka olette vailla, kun on varaa kaataa kaljat pitkin kadunkulmia. Niinpä sain heidät kiusakseni melko toviksi. Poliisi oli jo liuennut paikalta ja tilalle ilmestynyt sotilas oli kuin ei olisikaan, keräämässä kolehtia näkö- ja kuuloetäisyydellä minusta, mutta ympyrätalossa kiinni myrskytuulta paossa paikassa, jossa ei ihmisiä ollut.

Minäkin opin taas jotain, ihan sattumalta. Eräs vanhempi herra, joka ei halunnut millään ottaa vaaliesitettäni (kuin vasta lopuksi) piti pitkää saarnaa maahanmuuttajista ja kaikesta muustakin. Minä kuuntelin ja nyökkäilin, ja ojensin esitenippuani vastaantulijoille. Ihme ja kumma: esitteitä rupesi lähtemään käsistä, ihan vaivihkaa. Oli ikään kuin lapun ottanut ei olisikaan halunnut paljastaa tätä muille.

Kun lappu meni kaupaksi sanoin ”Kiitos. Hyvää päivänjatkoa.”, koska hyvät tavat ne on minulle jo ala-asteella opetettu. Mutta ne, joille lappuni ei kelvannut ja erehtyivät avaamaan suunsa kieltäytymistä perusteellaakseen, oli sanoma useimmiten se, etteivät he asuneet Helsingissä. Onko niin, että stadilaisella on niin yrmeä olo, että on parempi kun esitteen jakaja ei sano mitään, niin ei siihen sitten tarvitse sanoa mitään. Vaikka pääosinhan stadilainen dallaa pitkin katuja v:n maku suussaan, siis yrmeänä tuppisuuna.

Vanha vitsihän on, että täällä (asiakkaan) ei tarvitse puhua, edes kaupan kassalla vastata kassahenkilön tervehdykseen, joka hänelle on säädetty pakolliseksi. Riittää kun kaivaa kuvetta.

yhdessaparemmin.kar.fi Mie en sano mittään, mie en sano mittään, mie en sano mittään..
yhdessaparemmin.kar.fi Mie en sano mittään, mie en sano mittään, mie en sano mittään..
yhdessaparemmin.kar.fi Mie en sano mittään, mie en sano mittään, mie en sano mittään..

Seuraa ja tykkää:

7 thoughts on “Mie en sano mittään, mie en sano mittään, mie en sano mittään..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *